Simon sydän hypähti ilosta, mutta tarkemmin ajateltuaan sanoi hän:
"Ethän vaan tee sitä vastoin tuntoasi, ainoastaan minun tähteni?…
"Vaan koskivatko sinuun Kaurismaan Aapon sanat", lisäsi hän vähän ajan päästä, kun ei Saara hänen ensimmäiseen kysymykseensä vastannut.
"Ne pistivät kuin käärme sydämeeni", sanoi Saara.
"Sinun sanasi ovat herättäneet Saaran omantunnon", sanoi Simo kovemmin
Aapolle, "hän ei ole enää meitä vastaan".
"Joka ei ole meitä vastaan, se on meidän puolellamme," arveli
Aappo. — —
Hirmuiset olivat Simon viinan himot. Mutta raitis vesi, jota hän alituisesti maistoi, lievensi paljon hänen tuskaansa ja se rakkaus ja palvelevaisuus, jota Aappo sekä muut veljet ja sisaret hänelle osottivat, antoi voimia kestämään tuota ankaraa kilvoitusta.
Seuraavana päivänä pidettiin Leppiniemessä suuret seurat, joihin keräytyi sadottaisin "uskovaisia" ja "uskottomia". Kymmenittäin tuli uusia "kristityitä", niiden muassa myös entinen Leppiniemen Saara. — Kun hänellä ei ollut mitään nimellistä syntiä tunnustettavana, näyttivät muutamat vaimot hiukan epäilevän hänen katumuksensa todellisuutta, mutta Kaurismaan Aappo sanoi olevan mahdollista, ettei nuorella, siveästi eläneellä tytöllä ole mitään törkeitä syntiä, vaan ainoastaan yleinen syntisyyden tunto, joten ei häneltä muuta tunnustusta ole vaadittavakaan.
Tämän myönsivät kaikki mahdolliseksi ja niin annettiin Saaralleki synninpäästö ja hän kulki ovesta lammashuoneesen.
* * * * *