— Paljon parempi olisi syödä hänet, murisi naarastiikeri, joka ei ollut löytänyt eineen palaa.
— Ei! ärjäsi koiras niin hirvittävällä äänellä, että naaras pakeni matkan päähän eikä uskaltanut lähestyä ennenkuin prinssi oli poissa.
Tiikeri neuvoi lyhimmän tien prinsessa Labamin maahan, mutta se oli seitsemän tiheikön ja seitsemän vuorenselän takana, ja nuori prinssi luuli, ettei hän koskaan pääsisi sinne.
— Lähimmässä tiheikössä asuu täällä eräs fakiiri, pyhä kerjäläinen, ja hänellä on taikavuode, joka kulettaa teidät minne ikinä toivotte, ja säkki, joka antaa teille mitä vain haluatte, ja kivikuppi, joka täyttyy vedellä kun niin tahdotte. Kun saatte nämä esineet, on teidän helppo löytää prinsessa Labam.
— Voinhan kysyä tietä häneltä ja jättää hevoseni pantiksi.
Hän tapasi fakiirin istumassa puun juurella viidakon laidassa vuode toisella ja säkki ynnä kivikuppi toisella sivullaan.
Kun hän oli kuullut prinssin pyynnön, istui hän kauan aikaa syvissä mietteissä.
— Miksi etsitte prinsessa Labamia? kysyi hän sitten.
— Tahdon hänet puolisokseni, sanoi prinssi.
— Antakaa kätenne, minä katson silmiinne! sanoi fakiiri.