Hän teki niin ja jatkoi: — Lainaan teille nämä taikaesineet ja hoidan hevostanne, kunnes palaatte. No, laskeutukaa pitkäksenne vuoteelle ja tahtokaa prinsessa Labamin maahan.
Prinssi otti kivikupin ja säkin ja oikaisihe vuoteelle.
— Vie minut prinsessa Labamin maahan! sanoi hän.
Ja huii, huii! Poikki seitsemän vuorijonon ja yli seitsemän tiheikön kiidettiin minuutissa ja laskettiin maahan juuri ruhtinas Sutjeen valtakunnan rajalla.
Ruhtinas Sutjee oli prinsessan isä, ja hän oli antanut ankaran käskyn, ettei saanut antaa kellekään vieraalle yösijaa hänen valtakunnassaan. Niin monet kosijat olivat käyneet pyytämässä hänen tytärtään, että hän oli ihan väsynyt sanomaan aina: ei! ja määräämään heille mahdottomia tehtäviä.
Kun prinssi lähestyen erästä majaa tapasi vanhan vaimon ja pyysi yösijaa, sanoi tämä:
— Ruhtinas on sen kieltänyt.
— No, antakaa minun tuoda edes vuoteeni teidän puutarhaanne nukkuakseni siellä, rukoili nuori prinssi, — ja syökäämme suurusta yhdessä.
— Minulla on vain riisiä, sanoi eukko. Nuori prinssi pyysi niin hartaasti saada viedä säkkinsä majan pöydälle, ettei eukko hennonut kieltää.
— Säkki, sanoi prinssi, — tahdon jotakin syötävää!