Heti säkki avautui ja siinä oli komea suurus, kylliksi kahdelle, ja he söivät yhdessä kultaisilta lautasilta ja kultalusikoilla.
Kun he olivat syöneet, aikoi eukko mennä lähteestä vettä noutamaan.
— Ei ole tarvis, sanoi prinssi. — Kuppi, anna vettä!
Kuppi täyttyi heti ihanalla, kirkkaalla vedellä, joka kaadettiin puuastiaan, ja eukko huuhtoi siinä kultalautaset ja lusikat.
— Saatte pitää ne ominanne, jos annatte minun asua luonanne, sanoi prinssi. Hän pyysi kupin antamaan vieläkin vettä ja pesi sillä kätensä.
— Näettehän, sanoi prinssi, — kuppi antaa minulle vettä ja säkki kaikkea muuta mitä tarvitsen. Ne kuuluvat molemmat pyhälle fakiirille. Ja minä luulen, että hän suuttuisi, jos te heittäisitte hänen tavaransa pois huoneestanne yöksi.
— Jotkut ihmiset sanovat, että fakiirin viha on peljättävämpi kuin ruhtinaan, sanoi eukko kauan vaiettuaan.
— Ja tässä on kaksitoista kultalautasta ja kaksitoista kultalusikkaa, sanoi prinssi kehottavasti.
Eukko nyökkäsi ja kätki ne turvalliseen paikkaan vuoteensa alle.
— Olkaa vain täällä, mutta älkää antako ruhtinaan sotamiesten siepata kiinni itseänne.