Oli tullut ilta, mutta kun ei talossa ollut lamppua, istuivat he pimeässä.
— Ruhtinas ei anna kenenkään käyttää lamppua, sanoi eukko. — Hänen tyttärensä, prinsessa Labam, istuu palatsinsa katolla ja iltaisin loistaa niin että koko valtakunta valaistuu.
Hänen puhuessaan levisi huoneeseen lempeä, hopeanhohtoinen valo, ja pistäytymään ulos prinssi näki, että prinsessa oli juuri tullut katolle.
Hänen huntunsa oli hopeaharsoa, ja musta tukka valui jalkoihin saakka. Hänen hiuksissaan loistivat helmet ja hohtokivet. Hänen valossaan olivat aurinko, kuu ja tähdet sulautuneet yhdeksi.
— Hänen ihanuutensa muuttaa pimeyden valoksi ja yön päiväksi, sanoi prinssi. — Muurahaiskuningatar tiesi hyvin, etten minä koskaan häneen kyllästyisi.
Hiukan yli puoliyön prinsessa Labam seuralaisineen vetäytyi huoneisiinsa ja kaikki menivät nukkumaan.
Silloin prinssi istui vuoteellensa säkki kädessään ja sanoi:
— Vuode, vie minut prinsessan makuuhuoneeseen!
Vuode vei hänet heti prinsessan makuukamariin, missä tämä nukkui sikeässä unessa.
Prinssi ravisti säkkiänsä: — Anna minulle kaunis vaippa kirjailtuna punaisella, kullalla ja sinisellä.