Säkki antoi vaipan ja prinssi laski sen hiljaa prinsessan vuoteelle.
Sitten vuode vei hänet takaisin vanhan vaimon majaan.
Seuraavana iltana prinsessa taas tuli palatsinsa katolle, ja hänellä oli valkoinen silkkihuivi koristeltuna jalokiviperhosilla. Siinä hän loisti vielä valoisampana kuin edellisenä iltana.
Kun prinsessa keskiyöllä oli mennyt huoneeseen, käski prinssi vuoteen viedä hänet sinne ja sanoi säkille: — Säkki, minä tarvitsen hyvin kauniin sormuksen!
Säkki antoi hänelle rubiineilla kaunistetun sormuksen ja prinssi pujotti sen hiljaa nukkuvan prinsessan sormeen.
Samassa prinsessa heräsi ja nousi istumaan. — Mitä te täältä haette?
Kuka te olette? huudahti hän pelästyneenä.
— Olen tullut tänne siksi että rakastan teitä, vastasi prinssi.
— Älkää minua pelätkö! Antakaa kätenne ja kuulkaa, minulla on teille paljon sanottavaa.
Prinssi oli kaunis mies ja kun prinsessa kuuli hänen olevan mahtavan ruhtinaan pojan ja sai tietää hänen tuoneen sen kauniin vaipan edellisenä iltana, ihastui hän ja lupasi pyytää vanhemmiltaan, että he saisivat mennä naimisiin.
Prinsessa nukkui jälleen ja prinssi palasi vanhan naisen majaan.
Seuraavana aamuna ruhtinas lähetti noutamaan häntä.