— Sinä saat naida prinsessan, koska hän niin tahtoo, sanoi ruhtinas, — mutta ensin sinun on suoritettava minun määräämäni työt. Tässä on kahdeksankymmentä puntaa sinapin siemeniä. Sinun pitää puristaa niistä öljy pois yhdessä päivässä.
Prinssi poistui palatsista raskain sydämin.
— Kuinka minä voisin sen tehdä? Sehän on mahdotonta! sanoi prinssi.
— Aivan mahdotonta, sanoi vanha vaimo, — vain muurahaisarmeija sen voisi tehdä.
Nyt prinssi muisti muurahaiset. Ja samassa kun hänen ajatuksensa sattuivat niihin, tuli muurahaiskuningatar joukkoineen lattian alta.
Prinssi osotti heille sinappisäkkiä, jonka oli palatsista tuonut, ja sanoi:
— Ellen voi puristaa öljyä pois noista siemenistä huomisaamuksi, en saa prinsessa Labamia puolisokseni.
— Mene nukkumaan ja jätä työ meidän huostaamme! sanoi muurahaiskuningatar.
Seuraavana aamuna ei sinapinsiemenissä ollut öljyn pisaraakaan, ja prinssi vei säkin ruhtinaalle.
— Hyvä on, sanoi ruhtinas, — mutta yksi asia vielä. Minä olin vuoristossa eräänä päivänä ja vangitsin siellä kaksi paholaista ja suljin ne häkkiin. Ne olisivat tapettavat, sillä ne voivat muuten koska tahansa livistää häkistä ja tehdä kansassani pahoja. Jos voitte tappaa ne, niin saatte prinsessa Labamin.