— Miksi? kysyi Kandra.
— Jos he saavat nähdä sinut kaikessa kauneudessasi, he vievät sinut mennessään, emmekä me saa enää milloinkaan toisiamme nähdä.
— Hyvä on. Sinun pitää tehdä samalla tavalla. Kaikkihan sanovat sinua kauniimmaksi minua.
Prinsessat kumartuivat altaan laidalta katselemaan kuvaansa kirkkaassa vedessä. Vaikea oli päättää kumpi oli kauniimpi. Heidän silmänsä loistivat ja hampaansa olivat helmiäkin valkeammat ja iho oli vaalea ja puhdas.
Gulga oli hiukan pitempi sisartaan ja astui sulavammin.
Eräänä aamuna meni Kandra metsään puhelemaan ystävänsä ketun kanssa, ja sillä aikaa tuli linnaan muuan metsästämässä oleva prinssi pyytääkseen juotavaa.
Hän ja hänen seuralaisensa olivat turhaan etsineet virtaa ja nyt he olivat janoon kuolemaisillaan.
Gulga heitti huonon vaatteen silkkisen pukunsa päälle ja tuhrasi kasvonsa mustaksi hiilellä ja meni kuulemaan, mitä he tahtoivat.
Prinssin palvelijat nauroivat nähdessään porttia avaamassa kummallisen tytön, risainen hame yllä ja kasvot tuhrittuina, mutta prinssi itse katsoi häntä tarkemmin.
— Hän olisi hyvin kaunis, sanoi prinssi, — jos vain kasvot ja kädet olisivat pestyt ja puku eheämpi.