Näistä myös nyt kyllä arvataan ja merkitään, että se Uudenmaan rantakansa, Porvoon ja Raaseporin lääneissä, että myös kaikki, kiotolaiset Kalandissa ja pohjalaiset, jotka vielä tänä pänä ruotsinkielinä puhuvat, ovat olleet Ruotsista eli Gottlannista ensin ulostulleet. Sillä että koska nämät suomalaiset, jotka silloin pakanat olit ja manterissa asuit, tahdoit kiotolaisia tapansa perästä vahingoittaa. Niin heillä olisi tila ollut taikka venheellä eli laivalla kohta Ruotsin välttää, turvaa ja apua sieltä niinkuin langoistansa ja ystävistänsä pyytämään. Sentähden he ovat kauvan ennen kristityt olleet kuin ne muut tämän Suomen hiippakunnan ja maan asujamet.
(Agricolan alkupuheesta Uuden Testamentin suomennokseen.)
PALANEN AJANTIETOA.
Piispa suuri Suomenmaalle
1150 Papiks pantu pakanoille
Henrik ensin Engelandist,
Sepä seurais tänne Ruotsist
Korkiat' Eerik Kuningasta,
Suomeen silloin kulkevaista.
Se sit Suomes kansaa kasti,
Suomalaiset Uskoon saatti.
Jota Pakanat pahaks panit,
1151 Takaa ajoit, tyhmäst tapoit.
Siihen sijaan sit a'n'an
Toimi Jumala toiset pian.
Her Rudolph Wästgötin Maalta
Opetti sitten Suomen Saarta.
Kuurilaisilt vangiks vietiin,
1178 Kuurinmaalla kuoliaaks lyötiin.
Kolmas Her Folgvinus Ruotsist.
Neljäs Thomas Engelandist.
Koska vuotta sata kului,
Siit kuin Suomeen usko tuli,
1249 Birger Jaarli, Jalo Herra,
Samosi se Suomeen kerran,
Samos Hämeesen huovinensa,
Voitti Hämeen joukkoinensa.
Pakanat siell kaikki käänsi,
Uskoon oikeall opill väänsi;
Hämeen Linnan lujan rakens,
1250 Johon jälleen jätti väkens.
Koht sitt Ruotsissa perusti
1260 Suuren Stockholmin kiiruusti.
Sitt Piispana oli Westgötist
Bero. Niin Ragvald Östgötist.
He Räntämäel haudattiin,
Kussa Tuomiokirkko pidettiin.
Her Catillus Westgötist taas
Oli Piispana Suomen maass.
Sitt Her Johan Sigtunasta
Wietiin Upsalaan Suomesta.
1281 Maunus sitten siirtyi sijaan,
Kuta kaikki kiitit ijän,
Ruskoll syntyn Piispa Suomeen.
Koska viihtyi vieraaks Tuonen,
Unikankarill kannettiin,
Turkuun ensimmäisnä haudattiin.
Torkil tain Piispan ajalla
Voitti kaikki Karjanmaalla.
Kaikki oikiaan Uskoon käänsi,
1293 Viipurihin linnan väänsi,
Tuli taas Turkuun Her Ragvald
Aivan oppen Ahvenan Maalt,
Jonka ajall Venäläisilt,
Häpiällä häijyläisilt
Turku tuhille poltettiin,
1318 Kirkko kivinen poljettiin.
Sitt Her Bengti Upsalasta.
Jälleen Her Hemming samast maasta.
Niin Her Henrik Hermän huoneest.
1370 Johannes Petri jälleen Suomest.
1374 Johan Westphali Turusta.
Vihdoin viisas viljasuosta
1412 Bero Balcki Wehmalainen.
Jälleen oli Piispana Suomalainen,
1412 Maunus Tawast Mynämäest,
Hyvin syntyn hyväst väest;
Tästä Paavi paljo piti,
Kuningas kans tätä kiitti.
Suomell suureks hyvyydeksi
Pysyi Piispana vanhaksi.
1452 Mestar Olof saawui sijaan
Piikkiön Rungiost Piispan tilaan,
Hyvii töitä paljo teki,
Kuta kuollutt kiitti väki.
1460 Sitten Mestar Konrad Bitzi,
Joka opiss oli vissi,
Aniniemen aateleista,
Turun Linnan turvaista.
1489 Mestar Maunus Särkilahdest,
Suomen hyväst Herrasväest,
Ylösotett ylimmäisilt,
Aina kiitett alimmaisilt.
1500 Mestar Lauri Suuripää,
Turkulainen viisas tämä
Hiljaksens kans kaikkein oli,
1507 Juuri Jumalisest kuoli.
1507 Mestar Johan Paraisilta
Sanoi pian iäist iltaa,
Kulta pala rintaan painui,
1510 Huikia tuttiin kalman haju.
1510 Her Arvei Kurki Laukosta,
Syntynyt suurest suvusta,
Oli Piispan orjan ajall,
Koska Juuti julmall tavall
Ryösti Ruotsin, ryösti Suomen,
Jumala kosti Juutin juonen.
1521 Nämät kaikk ehk kansaa kastit,
Paavist kuitenk eriämäst estit;
Enempi pahaa palvelit Paavii
Kuin oikiast opist otit vaarii.
1517 Nyt olkoon kiitos Jeesuksen,
Joka lähett Lutheruksen.
Sepä Opin selväst selitt.
Paavin eksyksist meit' eritt.
Ehk se saarnais Saksalaisill,
Kulkip sana Suomalaisill.
Kuin tuli kuuluis Kuningas,
Gösta suur Ruotsin Ruhtinas,
Se samoitt Juutin juonen taan,
1522 Wapaht waiwast Suomen-Maan.
Opin saatt oikian Maakuntaans,
Saarnaajat selvät Seurakuntaans;
Paavist pahast Ruotsalaiset
Selitti sekä Suomalaiset
Ain Apostolein Saarnalla,
Ratk Lutheruksen tavalla.
(Lauritsa Pietarinpoika: Ajantieto v:lta 1658.)
LEGENDA.
Kun Herra ynnä Pyhä Pietari
Ne merta, maata muinoin matkasi,
Niin, kerrotaan, he kesä-illan tullen
Myös saivat Suomenmaalle siunatullen.
He alle istahtivat koivupuun,
Mi kasvoi kaltahalla salmensuun,
Ja tavan mukaan pikku toraan jälleen
He joutuivat. Sen Pietar' alkoi tälleen:
"Oi Herra, mille maalle jouduttiin!
Mik' kansa, köykkyselkä, köyhä niin!
Maa karu, kallioinen, pellot pienet,
Ei muuta hedelmää kuin marjat, sienet!"
Mut Herra hiljakseen vain hymyili:
"Voi olla, maa on karu, kylmäki,
Ja vilja kasvaa voisi vikkelämmin,
Mut kansa, sen on sydän kaunis, lämmin."