Näin lausui Herra, hymyi hiljakseen.
Ja katso! Kumma hohde peitti veen.
Suo kuivi, korpi kaatui, metsä aukes,
Ja vainiolta roudan valta raukes.
Pois Herra kulki kanssa Pietarin.
Mut kerrotaan, kun illoin kesäisin
Sa istut koivun alla, on kuin täällä
Viel' liikkuis Herran hymy vetten päällä.
(Eino Leino: Yökehrääjä.)
PYHÄN HENRIKIN YLISTYSVIRSI.
Kyyhkyn kautta viheriä öljynlehvä tuotihin: Kaksittaisin eläimiä vietiin arkkiin Noakin. — Suomen kansa, laula niin kiitosvirttä Herran, kun sulle lahjaks' annettiin pyhä sana kerran.
Vuoret korkeimmatkin peittyi alle vetten vyöryväin, pilvein tulvat maahan heittyi, synti rangaistihin näin. — Suomen kansa, laula j.n.e.
Riemuitse, sä hurskas kansa:
säilyi arkki yksin vaan,
konsa Herra vihassansa
tuhos' kaikki luodut maan. —
Suomen kansa, laula j.n.e.
Meitäkin näin armahdettiin:
Kristuksesta tännekin
opettamaan lähetettiin
hurskas miesi Englannin. —
Suomen kansa, laula j.n.e.
Saapui piispaks' Upsalahan
kutsust' Eerik kuninkaan,
Kristuksesta saarnaamahan
kautta kaiken Ruotsin maan. —
Suomen kansa, laula j.n.e.
Rakkauden into siellä
voitti myöskin ritarit,
taivaan voimasta mi tiellä
totuuden jo vaelsit. —
Suomen kansa, laula j.n.e.