Riemuin laskettivat laivat
poikki meren Suomehen,
pakanoista voiton saivat,
löivät vallan velhojen. —
Suomen kansa, laula j.n.e.
Opettaja hurskas monta
turmaa tiellään kohtasi,
konsa kansaa uskotonta
oikeahan ohjaili. —
Suomen kansa, laula j.n.e.
Kotipuoleen sitten haaksi
kantoi Eerik kuninkaan,
pyhä Henrik ruhtinaaksi
kirkkohon jäi vieraan maan. —
Suomen kansa, laula j.n.e.
Tyynin mielin viimein kesti marttiiroiden kohtalon, konsa hälle kiukkuisesti kosti Lalli kunnoton. — Suomen kansa, laula j.n.e.
Kristus isänmaamme suokoon aina elää rauhassa, uskon voimaa meihin luokoon. Hälle kiitos, kunnia. — Suomen kansa, laula niin kiitosvirttä Herran, kun sulle lahjaks' annettiin pyhä sana kerran.
(Kokoelmasta "Piae Cantiones", suom. Toivo Vallenius.)
PYHÄN HENRIKIN IHMEITÄ.
Vanhoissa keskiajan legendakirjoissa on luettelo pyhän Henrikin ihmetöistä. Näitä legendoja lukivat ja kertoivat papit katolinuskon aikana pyhän Henrikin juhlapäivinä kansalle kaikissa maamme kirkoissa. Niiden lukeminen vastasi osaksi saarnaa meidän nykyisessä jumalanpalveluksessamme.
Ensimäinen ihme, josta legenda kertoo, on surmarunossa mainittu Lallin päänahan irtautuminen Henrikin hiipan mukana. Toinen on samassa runossa kerrottu tapaus hänen sormuksensa löytämisestä. Sitten jatkaa legenda:
"Kun Kaisalum'in talossa vanhemmat valmistautuivat käärimään kuollutta poikaansa, rukoilivat he hartaasti Pyhältä Henrikiltä apua. Ja kun he olivat tehneet lupauksen pyhimykselle, heräsi se, joka makasi kuolleena, pian jälleen eloon.