"Kun Lucia Antintytär Vehmaalta oli kuollut ja hänen vanhempansa vainajaa itkien surivat, tointui hän, pyhää Henrikkiä rukoiltaessa, äkkiä henkiin ja tuli terveeksi.
"Eräs vaimo Sastamalasta, joka kolme vuotta oli sairastanut kovaa hivutustautia, rukoili Pyhää Henrikkiä, teki lupauksen ja parani paikalla ja tuli täysin terveeksi.
"Eräs harmaaveli-munkiston veli, pappi ja saarnaaja, nimeltä Erlendus, oli kuusi vuotta potenut ankaraa päänkivistystä. Kun hän Pyhän Henrikin päivän aattoyön jumalanpalveluksen aikana teki sen lupauksen, että hän, jos hän tämän avulla pelastuisi tuosta vaivasta, kiitollisuudesta hänelle osoitetusta annosta ripustaisi pyhimyksen jäännösten eteen vahasta tehdyn pään ja sittemmin aina olisi pitävä marttyyria suuremmassa kunniassa, niin parani hän paikalla pitkällisestä taudistaan.
"Eräs vaimo Kyröstä, joka vuoden päivät oli ollut sokeana, lupasi tehdä pyhiinvaelluksen, rukoili Pyhää Henrikkiä ja sai sen perästä takaisin näkönsä.
"Eräs mies Kyröstä, jonka toinen jalka oli pahasti rampa, lupasi käydä Pyhän Henrikin jäännösten luona hartauttaan harjoittamassa, jos hän tämän ansiosta paranisi, jonka jälkeen korkea marttyyri pian laupiaasti vapautti hänet tästä surkuteltavasta kuihtuneisuudesta.
"Kun Inkoossa erään kirkonpalvelijan esikoistytär taisteli kuoleman kanssa, teki syvästi murheellinen isä lupauksia useammille pyhimyksille tyttärensä parantumiseksi, mutta apua ei tullut. Ja kun hän oli laskenut tytön ikäänkuin kuolleena maahan ja itse väsymyksestä ja surusta oli milt'ei vaipunut uneen, sanoi hänelle eräs henkilö: 'miksi sinä et huuda Pyhää Henrikkiä avuksi?' Kun hän heräsi, sanoi hänelle myös toinen paikalle saapunut vanha vaimo: 'tee lupaus Pyhälle Henrikille, sillä hän tahtoo itse saada lupausta sinulta.' Hän lupasi silloin, että hänen tyttärensä aina joka vuosi paastoisi marttyyrin aattojuhlamenojen aikana ja että tämä toisi uhreja pyhimyksen ruumiille ja että hän itse ynnä tytön äiti täyttäisivät lupauksen, siksi kuin tytär varttuisi täyteen ikäänsä. Sen perästä nousi tyttö ihan terveenä tautivuoteeltaan.
"Muutamat Kokemäen miehet, jotka hylkeenpyynti-retkellä olivat ulkona merellä, joutuivat raivoisan myrskyn valtaan, ja peläten hukkuvansa ja kadottavansa omaisuutensa, rukoilivat he Pyhää Henrikkiä, ja paikalla tyyntyi meri ja itse pääsivät he hengenhädästä.
"Turun piispan palvelija Gudmund tuli Länsi-Göötainmaalla erään papin luo Sandhem'iin, ja kun hän myöhään aterian jälkeen oli juonut Pyhän Henrikin muistomaljan, nauroi pappi tätä kuullessaan ja sanoi: 'Jos hän on pyhä, niin näyttäköön minulle vihansa, jos hän siihen pystyy.' Mutta seuraavana yönä, kun hän makasi vuoteellaan, alkoi pöhötys ja särky kovasti vaivata hänen ruumistaan, ja kun hän ymmärsi, että pyhimyksen viha, jota hän pilkaten oli toivottanut itselleen, nyt oli häntä kohdannut, kutsui hän luokseen ylempänä mainitun Gudmundin ja katui ilvettään, rukoili Pyhältä Henrikiltä apua, teki lupauksen, että hän koko elinikänsä paastoaisi hänen aattojuhlamenojensa aikana, ja tuli silloin kohta terveeksi Pyhän Henrikin avulla."
PYHÄN HENRIKIN SARKOFAAGI.
Vähän matkaa Turusta pohjoiseenpäin kohoaa Nousiaisten kirkko, vanhin Suomessa. Siihen Suomen ensimäinen apostoli Henrikki piispa haudattiin, sen jälkeen kuin hän Lallin kirveestä oli saanut surmansa. Siellä nytkin vielä, vaikka hänen luunsa jo v. 1300 muutettiin Turkuun, on nähtävänä komea, hänelle pyhitetty arkku, kallein ja kaunein meille säilynyt muistomerkki katoliselta ajalta.