Tämä arkku, hakattu siloitetusta, mustasta saviliuskakivestä, on suuntiotahokkaan eli parallellipipedin muotoinen, päältäpäin sekä laidoilta peitetty vaskipeltisillä, jotka sisältävät kuvia Pyhän Henrikin elämästä sekä kuoleman jälkeen tekemistä ihmeistä.
Arkunpäällisessä vaskipellissä näemme Pyhän Henrikin täydessä komeassa piispanpuvussaan, polkemassa murhaajaansa, joka hänen jalkainsa alla vääntelekse, kirves vieressään (kuva 1). Lalli on aivan pikkaraiseksi kuvattu, luultavasti vertauskuvaksi siitä, että hänen työnsä oli ollut aivan voimaton kristiuskoa vastaan. Molemmin puolin pyhän miehen päätä on pieniä enkeleitä, jotka pyhää savua suitsuttavat. Hänen edessään on polvillaan rukoilemassa piispa, luultavasti tämän arkun teettäjä. Henrikin pään päällä on kolme pientä kuvaa; keskimäinen niistä on Vapahtaja, maanpallo kädessä, ja molemmin puolin häntä suitsuttavia enkeleitä. Piispan sivulla on myös molemmin puolin kuvia; vasemmalla puolella katsojasta apostolit Pietari ja Paavali, oikealla Matteus ja Johannes, kukin tavallisilla tuntomerkeillään varustettuina. Alempana nähdään vasemmalla Pyhä Eerikki kuningas ja Pyhä Olavi kuningas, joilla molemmilla on maanpallo kädessä ja sitäpaitsi edellisellä valtikka, jälkimmäisellä sotakirves. Oikealla puolella seisoo kaksi pyhää miestä piispanpuvussa. Aivan alimmaisina seisoo vasemmalla Pyhä Katariina teilirattaineen, miekkoineen ja Pyhä Margareeta lohikäärmeineen sekä risteineen. Oikealla on myös kaksi pyhää vaimoa nunnanpuvussa, joista toisella on miekka ja kirja, toisella ristipäinen sauva, helmivyö sekä kirja kädessä. Lieneekö jälkimäinen ehkä Pyhä Brigitta?
Laitakuvissa näemme vasemmalla puolella ylimpänä ensiksi kuvattuna ruotsalaisten ristiretkeläisten tulon Suomeen (kuva 2). Kaksi purjelaivaa lähestyy Suomen rantaa, jossa suomalaiset, aseet kädessä, ovat vastassa. Ylempänä olevan aluksen kokassa liehuu Ruotsin kuninkaallinen lippu, sisältäen kolme kruunua, jota rautapaitaan puettu soturi kantaa. Muuten siinä aluksessa vielä näkyy useampia risteillä sekä kruunuilla merkittyjä lippuja, ynnä kypäräpäisiä, pertuskoilla, peitsillä ja nuijilla varustettuja ritareita. Kokasta törröttää jousi. Selvimpänä kaikesta näkyy Ruotsin kuningas Eerik IX, kruunu päässä, miekka kädessä, risti rinnassa, retken tarkoituksen merkiksi. Toisessa laivassa seisoo munkki, näyttäen ristiä pakanoille. Hänen vieressään on nainen nunnanhunnussa, silmät luotuina piispa Henrikkiin, joka on piispan puvussa, hiippa päässä, vaan ilman piispan sauvaa. Pyhä mies näkyy rukoilevan. Hänen takanaan on vielä useampia aseettomia, hengellisiä miehiä. — Rannalla seisoo muiden eturivissä haarniskoittu mies, kädessään lippu, johon on kuvattuna lohikäärme. Tämän päällikön takana nähdään kuusi keihäillä, nuijilla sekä kilvillä varustettua soturia. Niiden ylitse kohoaa patsaalla seisova paljas ihmishaamu, keihäs ja kilpi kädessä, luultavasti epäjumala. Hänen alapuolellaan, kuvan vasemmassa reunassa, on kaksi rautarengashaarniskaan puettua sotilasta, joista toinen kumarassa, maahan nojattua joustaan vireeseen vetämässä. Vielä alempana seisoo lyhyellä, väärällä sapelilla varustettu mies, joka vasemmalla kädellään viittaa nuolilla täytettyyn viineen päin, oikeassa pitää hän nuolikimppua. Aivan alinna kantaa röyhetyiseen turkkiin puettu mies selässään vasua, täynnä kiviä ja luoteja. Nämä molemmat lähenevät haarniskoitua soturia, joka nojaa oikeaa kättänsä kilpeen ja vasemmassa pitää jotakin tykin sytyttimen kaltaista. Hänen edessään nähdään kanuuna (pari sataa vuotta ennen kuin ruuti keksittiin!) ristiin asetettujen tukien nojassa, luoteja ympärillään.
Seuraava kuva (kuva 3) osoittaa suomalaisten ja ruotsalaisten taistelua ynnä kuinka Henrik piispa kastaa voitetut suomalaiset kristinuskoon. Taistelutantereena on korkea mäki; oikealla puolella nähdään Ruotsin, vasemmalla Suomen väki. Edellisten yli liehuu kolmekruunuinen lippu. Ylimpänä mäen kukkulalla ruotsalainen soturi juuri on hakannut poikki suomalaisten lipputangon; lippuun on puolikuu (muhamettilaisten merkki!) kuvattuna. Selvään näkyy Ruotsin joukossa Eerikkikuningas, kruunu kypärässään, keihäs tanassa vihollista vastaan. Paitsi häntä on vielä nähtävänä useampia ritareita täydessä rautapuvussa ynnä pari jousimiestä, jotka juuri ampuvat. Suomalaisten puolella on etevimpänä kookas, haarniskoittu urho, jonka kypärä on edestä avoinna. Hän heiluttaa mahdottoman suurta rautanuijaa ja seisoo kaatuneen vihollisen päällä, jonka kädestä rautakinnas on pudonnut. Muilla suomalaisilla on muutamilla kypärä, muutamilla suippolakki päässä. Kaikki ovat haarniskoilla suojellut ja jousilla, peitsillä, pertuskoilla tai nuijilla varustetut. Heidän lipuissaan nähdään puolikuita, ruotsalaisissa ristejä tai kruunuja. Reunimpana vasemmalla on haavoitettu soturi, joka on saanut nuolen rintaansa ja vetäytyy pois tappelusta, kantaen kypäräänsä kädessä. — Kuvan alalaidassa näemme suomalaisten kastamisen. Kuinka väkinäinen tämä toimitus oli, sen osoittaa tuo ruotsalainen soturi, joka nuijan iskuilla ajaa heitä kasteelle. Ahkerasta käyttämisestä on jo nuijan varsi poikki. Reunimmaisena vasemmalla seisoo aseeton suomalainen, aivan "alla päin, kallella kypärin". Par'aikaa nuijan iskun alaisena on puoleksi polvilleen langennut mies, jonka sotakirves on jo pudonnut maahan. Hänen edessään seisova on riisunut kypäränsä ja viskaa pois pertuskansa. Aivan etumaisin on kastemaljan edessä polvillaan, riisuttuaan kypäränsä sekä rautakintaansa, ja laskettuaan sotakirveensä kädestään. Pyhä Henrik täydessä piispanpuvussa häntä paraikaa kastaa. Piispan takana nähdään munkki, joka kantaa ristiä, sitten nunna, sitten munkki, kirja kädessä.
Kolmannen kuvan, Eerikki kuninkaan lähdön Suomesta, jakaa kaaripieli kahteen puoliskoon (kuva 4). Me näemme Henrik piispan seisovan komean, uuden kirkon edustalla. Hänen takanaan seisoo hänen ainainen seuralaisensa, tuo nainen nunnanpuvussa, ja munkki, joka piispansauvaa kantaa. Kuningas Eerikki, kruunu päässä, on polvillaan piispan edessä, jäähyväisiä sanomassa. Hänen seurassaan on hovipoikia ja ritareita rautapuvussa. Rannassa heitä odottelee laiva, purjeet levällään, valmiina lähtöön; toinen alus ylempänä jo kyntää meren aaltoja.
Neljäs taulu (kuva 5) on niinikään jaettu kahteen puoliskoon, jotka kuitenkin tässä ovat kumpikin erinäisenä kuvana. Reunimmaisessa vasemmalla puolella nähdään suomalainen Lalli metsässä suuren tammen juurella taistelemassa täysivarusteisen ruotsalaisen ritarin kanssa, joka on jo kaatunut maahan, mutta vielä koettaa miekallaan suojella itseään Lallin kirveen surma-iskusta. Toisessa puoliskossa Lallilla, joka tulee kirkolle ase kädessä, on piispa vastassa, julistaen murhamiehen kirkon pannaan. Munkki Henrikin takana, piispansauva kädessä, kääntyy pois, ikäänkuin Lallin tekoa kammoksuen.
Arkun pääpuolella olevissa laitakuvissa on Henrikin murha kuvattuna. Kumpikin taulu siinä, vaikk'ei kahtia jaettuna, sisältää kaksi eri kuvaa. Oikeanpuolisen taulun (kuva 6) vasemmassa puoliskossa Lalli, kohdattuaan piispan autiolla kankaalla, jo kohottaa kirveensä; Henrik aseetonna vastarintaa yrittämättä, seisoo kädet ristissä, surmaansa odottaen. Toisessa puoliskossa Henrik kaatuu surmattuna maahan, kädet yhä vielä ristissä, Lalli pitää murha-asetta vasemmassa kädessään, oikealla hän juuri panee piispanlakkia päähänsä. — Vasemmanpuolisen taulun (kuva 7) vasemmassa puoliskossa on Lallin emäntä tuvan kynnyksellä miestään vastassa, joka yhä vielä pitää kirvestä kädessään. Toisella kädellään Lalli viittaa ulos, ikäänkuin kertoen juuri tapahtunutta seikkaa. Toisessa puolikossa Lalli riisuu ryöstetyn lakin päästään, jolloin, vanhan runon sanoilla puhuen,
hiukset himahtelivat, liukosi luusta irrallensa kaikki kamara keralla.
Vaimo katselee kauhistuen ja hämmästyksissään tätä Luojan lähettämää rangaistusta.
Arkun oikealla puolella olevissa laitakuvissa näemme reunimmaisessa taulussa (kuva 8) Henrikin poikkihakatun sormen sormuksineen, joka, niinkuin runo kertoo, seuraavana kesänä löytyi Köyliönjärveltä sulamattomalla jääpalasella ajelehtimasta. Samalla jääpalasella istuu korppi, jonka lihan haju on sinne houkutellut, vaan joka ei kuitenkaan tähän pyhään jäseneen tohdi koskea. Veneessä olijoista on takimainen sokea mies, joka, tarun mukaan, tuli jälleen näkeväksi, sen jälkeen kuin hänen silmiänsä oli marttyyrin sormella hierottu. Puut rannalla ovat tammia ja niiden juurella kävelee leijona.