Eysteinillä oli poika Yngvar niminen, joka hänen jälkeensä hallitsi svealaisia. Hän oli ankara soturi ja sousi usein sotia, sillä siihen aikaan sekä tanskalaiset että Itämaan miehet tuottivat Sveanvallalle paljon vainovahinkoa. Yngvar kuningas rakensi rauhan Tanskalaisten kanssa ja alkoi sitten Itämaita hävittää. Eräänä kesänä oli hän sotajoukkoineen retkeilemässä, läksi Vironmaahan ja teki siellä sinä kesänä hävitystä paikalla, jonka nimi on Kallio (Stein). Silloin virolaiset tulivat maastaan suurella sotavoimalla ja nostivat taistelun. Maanasukkaiden sotajoukko oli sillä kertaa niin suuri, että svealaiset eivät pystyneet sille vastarintaa tekemään; Yngvar kuningas kaatui ja hänen väkensä pakeni. Hän sai kumpunsa itse meren partaalla Manner-Virossa. Svealaiset palasivat kotia tämän epävoiton jälkeen. Näin sanoo Tjodolf runoilija:
Mainitaanpa Manner-Viron urhoin Yngvar kuninkaan kuoloon tuhonneen; Viron että joukot valkeahipiäisen ruhtinaan sorsivat Sydämessä meren. Aallotpa Idän Ulapan virttä laulavat riemuksi Svean ruhtinaan.
(Snorre Sturlanpojan Heimskringlasta, Ynglingasatu 36.
Suomentanut A.V. Koskimies.)
SUOMALAISTEN VANHAT JUMALAT
EPÄJUMALAT MONET TÄSSÄ…
Epäjumalat monet tässä muinen palveltiin kaukan ja läsnä. Näitä kumarsit hämäläiset sekä miehet että naiset:
Tapio metsäst pyydykset soi ja Ahti vedest kaloja toi. Äinemöinen virret takoi, Rahkoi kuun mustaksi jakoi. Liekkiö ruohot, juuret ja puut hallitsi ja senkaltaiset muut. Ilmarinen rauhan ja ilman te(k)i ja matkamiehet edesvei. Turisas antoi voiton sodast, Kratti murheen piti tavarast. Tonttu huoneen menon hallitsi, kun Piru monta villitsi. Kapeet myös heiltä kuun söit. Kalevanpojat niityt ja muut löit.
Vaan karjalaisten nämät olit epäjumalat kuin he rukoilit: Rongoteus ruista antoi. Pellonpekko ohran kasvon soi. Virankannos kauran kaitsi, muutoin oltiin kaurast paitsi. Ägräs herneet, pavut, nauriit loi, kaalit, liinat ja hamput edestoi. Köndös huhdat ja pellot teki, kuin heidän epäuskons näki. Ja kun kevätkylvö kylvettiin, silloin Ukon malja juotiin. Siihen haettiin Ukon vakka, niin juopui piika että akka. Sitten paljon häpeää siellä tehtiin, kuin sekä kuultiin että nähtiin. Kun Rauni Ukon nainen härskyi, jalosti Ukko pohjasta pärskyi. Se siis antoi ilman ja vedentulon. Kekri se lisäs karjan kasvon. Hiisi metsäläisistä soi voiton, Veden Emä vei kalat verkkoon. Nyrkäs oravat antoi metsäst, Hittavainen toi jänekset pensaast.
Eikö se kansa vimmattu ole, joka näitä uskoo ja rukoilee. Siihen Piru ja synti veti heitä, että he kumarsit ja uskoit näitä.
Kuolleiden hautoihin ruokaa vietiin, joissa valitettiin, parattiin ja itkettiin. Menningäiset myös heidän uhrinsa sait, koska lesket huolit ja nait. Palveltiin myös paljon muuta, kivet, kannot, tähdet ja kuuta.