Pidot linnan tornissa valmistetaan,
Pidot komeat herkuin paljoin.
Ja Hildegard-neidolle yksin vaan
Soi kiitos lauluin ja maljoin.
Jalot helmet, rubiinit loistoiset
Måns Hildegardille tuopi…
Tämä huokaa vain, ja katsehet
Vait' ollen maahan luopi.
Måns Ferla hurjasti raivostuu
Ja huutaa neidolle silloin:
"Alas katsot nyt… ja on vaiti suu…
Vaan vieraalle haastelet illoin!"…
Mut sotilas samassa saliin käy —
Hän Ruhon on lähettämä.
Ja kun Jarlia itseä siell' ei näy,
Niin puhuu Ferlalle tämä:
"Oli turhat vainoinne valkeat,
Sotatorvenne turhaan soitti.
Sen kestimme. Miehet hurskahat
Sanan voimalla meidät nyt voitti.
Olen päällikön käskystä rientänyt.
Puhun vielä, vaikk' kansaa on läsnä:
Hän Hildegard-neidolle tarjoo nyt
Kätens' sovinnon merkiksi tässä."
Ja Hildegard vastaa punastuen
Ja äänin vavahtavaisin:
"Hän uhrautui edestä vihollisen,
Oi, jospa sen palkita saisin?
Saat päällikkös luokse nyt kiiruhtaa.
Sano hälle näin, kuten käsken:
Vain veljeni minusta määrätä saa,
Mut Ruotsiin hän matkusti äsken!"
Måns Ferla nyt vihanvimmoissaan
Sanantuojan tyrmähän viskas.
Kävi Hildegardia tapaamaan:
"Vielä taivutat ylpeän niskas!
Tähän asti, suruas säälien,
En sanonut, — nyt sanon sulle:
On Birger vankina herrojen.
Hänen valtansa siirtyi nyt mulle!