Vanhus aikoi kiiruhtaa kirkon ovea kohden, kun piispa hänet pidätti ja sanoi:
— Elä mene! Ovea ei avata. Sammuta alttarin kynttilät, jotta he eivät näkisi valoa ikkunoista. Minä menen puhumaan heille oven läpi.
Nopeasti astui piispa kirkon suurta ovea kohti ja kaniikki meni Pyhän Laurin kuoriin sammuttamaan kynttilöitä. Mutta hän ei tätä tehnytkään, vaan jäi kuuntelemaan, mitä piispansa aikoi puhua ulkona oleville.
— Kuka siellä? kysyi Hemming piispa ja hänen äänensä kaikui voimakkaana kirkon holvissa.
— Me olemme tulleet rukoilemaan Pyhän Henrikin lippaan luona, niinkuin meille lupasit, kuului ääni oven takaa.
— Mitä kaniikki on luvannut, sen piispa kieltää, sanoi Hemming.
Hetkisen oli oven takana hiljaista tämän lauseen jälkeen, sitten kuului miehen ääni:
— Me tahdomme tulla kirkkoon, meidän täytyy sinne päästä!
Samassa kuului kumea jysähdys oveen.
— Kirkon kirous seuraa sitä, joka väkisin tunkeutuu Herran huoneeseen! huusi piispa.