6:s Kohtaus.
Maria (yksinään.)
MARIA (Tullen oikealta, astuu ikkunalle; murhevaatteissa:) Hän ei ole vielä täällä! Aurinko laskeutuu ja tuska ajaa minua huoneestani tähän, ja täältä taas takaisin. (Istuutuu:) Onnistuuko hänelle vihdoin taas saamaan työtä? (Hetken ääneti:) Oi, jos olisin vaan terveenä, silmäni yhtä terveet kuin ennen, että voisin hankkia, meillä ei olisi puutetta. — Olen valvonut liian monta öitä — ja itkenyt! (Ääneti:) Oi, kuinka hyvä sinulla on, äitiseni! — Lepäät hyvästi peitettynä tuoksuvan nurmikon alla! — Ei kyyneleitä enää kostuta kalpeita poskeltasi, suru ja puute jäävät kaukana tyynestä majastasi. — (Pannen kädet ristiin ja ikkunan kautta katsellen taivasta:) Lepää rauhassa, sä paras äidistä! — Olkoon kylmä maa sinulle keveä! Rukoile lastesi edestä, että heille käy hyvästi ja että Herra heitä siunaa, niin ett'eivät milloinkaan peräydy avun tieltä. Anna veljelleni ja minulle, oi Herra, terveyttä ja työtä — sillä terveys ja työ — on siunaus!!
7:s Kohtaus:
Maria. Ernst. (perä-ovesta sisään.)
ERNST (Suruisena ja alakuloisena:) Hyv'iltaa, Maria!
MARIA. Oletkos viimeinkin siinä?! — No, onko sinulla työtä?
ERNST (Antaen hänelle kätensä ja väsyneenä istuutuen:) Ei, Maria! — Jalkapohjani polttavat ja jäseneni vapisevat. Kaikki kävelemiseni olivat taas turhaan. Miehiä, jotka ennen ystävällisesti puhuivat kanssani, vältti minua nyt. Itse työhuoneet, joihin työmiehiä etsittiin, eivät ottaneet minua vastaan, se on, niinkuin jos paha teko raskauttaisi nimeäni. — Ajavat minua pois — (Hetken ääneti:) sulkevat minulle ovet! Mitä olen minä niin kovasti rikkonut, jos rohkenin rakastaa rikkaan miehen, isäntäni tytärtä? — Onko se siis rikos, jos köyhän rinnassa sydän sykkii? Ja oliko se minun rikokseni, että hän minua rakasti? — Olenko minä häntä houkutellut? — Enkö ole häntä välttänyt, vaikka sydämmeni oli halkeemaisillaan? — Viittä viikkoa sitte en ole häntä nähnyt, niin hän näyttäytyi minulle taas, lohdutuksen enkelinä — äitimme aukean haudan reunalla. Hän ja isä John olivat ainoat, jotka, pait meitä, vainaajalle kukka-kiehkuran tiellä taivaasen antoivat; he olivat ainoat, jotka saattoivat kuolutta haudalle. Ei pappi ole seisonut haudan vieressä lohdutuksen sanalla — sillä me olemme köyhät ja emme jaksa ketään maksaa — silloin vaipui hän rintaasi vasten, sisareni, ja lausui, kyynelet silmissään: Älkää epäilkö; mitä Jumala tekee, se on hyvästi tehty!
MARIA (kyyneleitä silmissä ja kädet ristissä:) Niin, mitä Jumala tekee, se on hyvästi tehty! (Syleillen Ernestia:) Amen!
ERNST. Amen! — — — Mutta mihin rupeemme? — Täytyykö minun siis kerjätä almuja. Eikö minulle vastaanhuudeta: tee työtä!! (Hetken ääneti.) Isä John on myöskin jättänyt meitä — muutamaan aikaan en ole häntä nähnyt. Se vaivaa minua, että hän on ja'annut meidän kanssamme, ja nyt kenties itse on puutteessa.