MARIA. Eikö hän ole antanut sitä rahaa käsirahana kaavastasi, jonka hän lupasi myydä Englannissa?
ERNST. Oi, älä usko jotakuta semmoista, rakas sisar! Hän tuntee minua ja tietää minun ei lainaavan, ell'en toivo voivani sitä maksaa — se oli vaan tekosyy. — Hiljaa! — Etkös kuule askeleita? — Niin, niin, se on isä John!
8:s Kohtaus.
Entiset. John.
JOHN. Niin, se on isä John! (Kumpiki on noussut ylös ja mennyt häntä kohtaan.)
MARIA ja ERNST. Hyv'iltaa, isä John!
JOHN. Oi, kuinka sulosti tämä sana soi! — Niin, te olette lapseni!
Antakaatte minua teitä niin kutsua!
MARIA. Istukaa, isäseni, ne korkeat rappuiset ovat väsyttäneet teitä.
JOHN. Oletkos kaikk' vieläkin kärsivä, rakas lapsi? Minä lähetän sinun luoksesi lääkärini.
MARIA. Älkää kuitenkaan, isä John, toivon sen taaskin tällä tavoin tulevan hyväksi.