MARIA. Ja on paikalla lähtenyt matkalle.
EMILIA. Enkö sitä aavistanut! Oi hävytöintä, hävytöintä! Petetty!
Hävyttömästi petetty!
MARIA. En ymmärrä sanaakaan, armollinen mamselli — kuka on petetty?
EMILIA. Veljesi Ernst on petetty.
MARIA. Ja mintähden petetty? — Tässä on summa rahoja. —
EMILIA. Tiedä siis, kaikesta, joka tässä kirjeessä seisoo, ei sanaakaan ole totta. Veljeni on sen kirjoittanut — ei, ei veljeni, hävytöin, hylittävä riiviö — Kaarle von Mahlow on sen kirjoittanut, saadaksensa häntä pois.
MARIA. Kenties vielä on aikaa häntä kutsua takaisin. (Kello lyö 7.)
Kaikkivaltias Jumala — se on myöhään!
EMILIA. Mutta mihin tarkoitukseen on kaikki tämä? — Oi, se on konnan-työ, muutoin ei olisi pantu niin paljo rahaa siihen. — Kuuntele! — Eikö joku tule rappuisista ylös? — Jää — ole luja, varjelen sinua! (Menee oikeaan.)
12:s Kohtaus.
Maria. Kaarle. (kohta sen perästä) Emilia.