KAARLE (Kolkuttaa, ja astuu kohta sen perästä sisään:) Hyv' iltaa, kaunis vilukka!
MARIA (Syrjään:) Hän se on!
EMILIA (Ovesta, syrjään:) Oi, nyt kaikki minulle selkenee!
MARIA. Mitä tahdotte te herrani?
KAARLE. Miksi nämä kysymykset? Ymmärrättehän minua — Te tiedätte minun teitä ihaillevan jumalakseni — sadoin kerroin olen sen teille teidän kävelessänne sanonut — ja nyt kysytte mitä minä tahdon? (tahtoo syleillä häntä.)
MARIA (Vetäytyy:) Herrani! — Jättäkää minua, sillä veljeni pitää paikalla palautuman.
KAARLE. Hän ei tule, puhuthan joutavia, sinä pieni kiekaileva! Hän on lähtenyt matkalle.
MARIA (Syrjään:) Oi Jumalaa! Hän tietää!
KAARLE (Istuutuessaan:) Tule, kultaiseni, istuutu viereheni!
MARIA. Herrani! Minä kysyn vielä kerran, tahdotteko jättää tämän huoneen, taikka pitääkö minun rukoileman naapuriltani varjelusta teidän loukkauksianne vastaan?