Mäzdén paro Puzan paksa?
Čirev čamav pandoprav,
Lejev lathov lismaprray;
Sijaks čudi vädneze,
Sirneks lisi lišmaprazo.
Pokš bojar Puzan paksant sajsazo,
Latišovskoi bojaravant marto[48] j.n.e.
Miks' on hyvä Puzan tanner?
Kork' on rinteet, huiput sillä,
Purot, laaksot, myöskin lähteet,
Hopeisena vesi virtaa,
Kultaisina lähteet läikkyy.
Bojari Puzan tanteret valloittaapi,
Aamulahjana Latischovskista.
Toinen runo alkaa:
Tefkaj, tetkaj, tefkaj,
Tefkaj ramak monen poline!
Polas paro ulize,
Polan kiščizi rungozo,
Šta-tolks palust selmenzi[49] j.n.e.
Isä, isä, isä, kultain,
Hanki morsian minulle,
Morsian olkoon hyvä,
Tanssikoon hänen runkons',
Silmät palakoot kuin kynttilät.
Siellä täällä tapaamme me suomalaisessakin runollisuudessa jälkiä samanlaisesta muodon muuttelevaisuudesta. Sen osoittavat esim, seuraavat rivit eräästä sadusta:
Tii tii tiainen,
Vati kuti varpuinen:
Pane oksa olkahasen,
Pää aseta pälkähäsen![50]
Taikka on myös kaksikin daktylia samassa värssyssä:
Tule ihosi imettämähän.[51]
(Suomen Kansan Satuja ja tarinoita. Helsinki 1852, s. 10.)