Tavataanpa sananlaskuissakin yhtä poikkeavia strofia:
Tikka kirjava metsässä,
Ihmisen ikä kirjavampi; —
taikka:
Itkisin, itkisin kullastani,
Vaan en saata nauroltani.
Niinkuin heimolaiskansojen lauluista näkyy, ei saateta suinkaan pitää tätä meterin vapaampaa lajia minäkään uutena; päinvastoin tavataan se naapurikansoilla juuri niiden vanhemmissa lauluissa. Neus huomauttaa sen erittäinkin Vi rolaisten vanhemmista lauluista. Hän arwelee nelijalkaisia trokaialaisia riviä heikkoine loppuineen mitan varsinaiseksi perustukseksi, joka mitta kokonaisuudessaan soveltuu parhaiten elegisiin lauluihin. 'Muissa lauluissa', lisää hän siihen, 'joissa sekä on että täytyy olla vilkkaampaa sanankulkua, käytetään erittäinkin useasti daktyleitä, erinomattain niin, että rivit, niinpian kuin niiden edellä on yksi tahi useampikin daktyli, loppuvat vahvasti. Useimmiten tavataan siis seuraava mitta;
͞ ͝ ǀ ͞ ͝ ǀ ͞ ͝ ǀ ͞ ͝ ǀ ͞ ͝ ͝ ǀ ͞ ͝ ͝ ǀ ͞ ͝ ǀ ͞
Harvemmat ovat sitä vastoin muut poikkeukset, niinkuin
͞ ͞ ͝ ͞ ͞ ͝, ͞ ͝ ͝ ͞ ͝ ͝ ͞ ͝ ͞, ͞ ͝ ͞ ͝ ͞ ͝ ͝ ͞ ͝.'[52]
Esimerkkejä sellaisista värssyistä on Neus'in kokoelmassa useampiakin:
s. 16: Risti tantsi tantsigem,
Söre liva sötkugem!
Tuli ku endiselle
Viekümmene hobose, se on: