Lasi pieni, hieno, kirkas, siinä kullan kallis neste, jonka joka helmi syttää tulet suonten suihkamahan.
Sadan liljasanan mahla, tuhat tuskan valmumieltä vasta rivin yhden pienen ijäks saavat tuoksumahan.
Heleä heila.
Taas nään minä taivahan siintävän ja auer ilmoja leijaa — oi, siintäös, taivas, siintäös niin, kun saapuvi heleä heila!
Täys nuppuja nuoria metsä on
ja tuulet tuoksuja heijaa —
oi, lemua, metsäni, lemua niin,
kun saapuvi heleä heila!
Mun rintani pelkää ja riemuitsee, mun vereni seisoo ja seilaa — oi, seiso hiljaa sydämein, kun saapuvi heleä heila.
ANNA HAAVA
Kyllä tuikkivat tähdet.
Kyllä tuikkivat tähdet, niitä näe ma en. Kyllä ärjyvät tuulet, niitä kuule ma en. Sua näen, sua kuulen yksin ma, sa olet mun tuskani, riemuni sa.
Anna tuikkia tähtein! Niitä näe ma en. Anna ärjyä tuulten! Niitä kuule ma en, niitä väistä ma en. Minä tahdon koko maailman unhoittaa, sua tahdon ma ainiaan armastaa.