"Täss' olen ma", virkahti musta tuhka
ja irvisti heille kuin ilkeä uhka.
1899.
Pojilleni!
Kaihtaen, voimatonna seison eessä välttämättömän: kaiken raskaan, mi teitä vartoo.
Mut älkää katsoko synkästi elämää —
älkää silti kovasti, säälimättä
kuin elämä katsoo!
Käsin kaksin kantakaa
taakka; mutta tehkää se pystypäin
ja katse kirkkaana!
Hyvä hymynne olkoon,
lämmin, viisas kuin harvoilla vielä
on voimakkailla.
Vihamiehiä vältä ei kukaan;
eivät he lepää, eivät unhota työtään —
se heille kuuluu.
Olkaa liian ylpeät kostamaan!
Sydämen tyyni ylemmyys on kunnia
kotinne, heimonne.
1903.