Ja viimmesekseen pakasi:
Jo oisit jaloki poika,
Kun multa kallon katkoaisit.
Niin ainaki ne minusta olivat, jotta hullu hään eilen oli, min Jumala eille'päin antanee." — Niin sano vaimo: "ukko ei ollut hullu, kun et itse ennemmin. Tieät, kun vanha iltapäivässä alkaa väsyä ja toivoo komatta jalkaa, niin oisit hänelle sauan metsästä leikannut; kun tietänsä lyhentämään toivoi, niin sillon oisit maailman asioita haastellut. Waan kun halasi käsiänsä katkoamaan, oisit sie kintaat ottanut, ne hänellä alko jykiäksi käyä ja kun vielä tahto kalloansaki katkoamaan, lakkinsa olisi sinun kannettavaksi antanut, niin oisi se hänestä kepiämpi tullut."
A jo päivällä jälkeen mennää metsälle, raataan, astutaan illaksi kotiin. Wähä matka tultua, sano poika: "eikö ala vaivuttaa taattoa" ja keikkasi sauan metsästä; se hyvä isästä. Niin taasen vahäsen astuttua rupesi kaikenlaisia maailman asioita haastelemaan; hyvä seki. Matkataan eilte, kysäsi poika: "eikö ala kintaat jykiäksi taaton kantaa käyä?" — otti ne, se isän mieleen. Niin vielä käytyä pikkuruisen sano: "ettekö antaisi minulle lakkianne, niin tulisi, se kepiämpi teistä?" — Otti lakinki, a hyvä seki isästä. Niin kotiin saahessa lausu isä pojalle "a jo nään, poikaseni, viisaampasi vieressä oot yötä maannut.
Jälkimaine. Tämä tarina on Wenäjan puolelta saatu ja tähän yksillä sanoilla pantu, kun kerrottiinki. Ilman Suomalaisia tarinoita tähän asti on ylen vähä koottu. Taitaisivat kuitenki olla siitä armosta, että ansaitsisivat tulta kootuksi samalla huolella, kun moni muuki kansa on tarinoitaan jälkimuistoon korjaillut. Niistä vaan olisi kotvaksiki kerätessä työtä, sillä halki maan muistellaan niitä pian äärettömästi ja useimmiten erilaatusia itsekullaki paikalla.
Nuotta'ankkurista.
Soisin Suomeni hyväksi,
Kaupunkini kaunihiksi,
Miehet muutkin verrakseni,
Poikani paremmakseni;
Että uusia etuja 5
Ajateltaisi aluti
Töissä työläissä avuksi,
Talonpojan tarpehiksi.
Wiel' on mielessä minulla
Wanhan aikanen asia, 10
Kun en saanut sauontani
Luotohon lujasti kiinni.
Aalto se ajo venettä,
Wiskasi vihuri viimmen
Apajalta aivotulta 15
Toisen, kolmannen kohalle.
Perävaaria pelotti,
Hirvitti se hiienlailla,
Ehkä äänellä isolla
Toru toisessa nenässä, 20
Ite noitu nostimilla,
Ajalla saman apajan.
Tuot'on tehty tuo ikänsä
Eikä tuosta tuohon tultu;
Kyllä kynsiä kolotti 25
Syksykauet katkerasti,
Puristaissa jäistä puuta;
Kiireisti kiroki pääsi,
Wielä viisiki välistä,
Ajalla yhen apajan. 30