Miehet muutkin, jos minäkin,
Tuskahikehen tulimma
Kiireissä kesämänöissä,
Parven aikana paraassa.
Parvet ne pakeni kauas; 35
Ei saanut syvälle mennä
Syvän synnyn tietämäta.
Waikka vartta jatkettihin,
Pitkä salko sauomeksi;
Ei se seisonut selällä, 40
Lieoilla lahen vesillä.
Niitä olen nuorra nähnyt,
Joita vanhana valitan;
Eikä miestä maassa ollut,
Joka ymmärsi jotakin 45
Avuksi tämän asian.
Sa'an yheksän alussa
Kerran yksi kelpomiesi
Kahteli Halkokarissa,
Hahen perällä havahti 50
Wärkin vähä mahtavamman,
Joka hahet hallihtepi,
Laivat laineissa pitäpi.
Ajatteli ihtellänsä:
Eikös vihko viskattava, 55
Eli raskas rautahäkki,
Auttaisi apajamiestä,
Kalamiestä kannattaisi;
Koska suuret suolalaivat,
Ankarat sota'alukset, 60
Haminoissa hallitahan,
Walkamoissa vallitahan.
Jopa kanto rautakangin
Sillä reisulla rekeensä;
Kohta tultua kotihin 65
Työnsi rauan rautiolle,
Puhu selmästi sepälle,
Haasto tuota Häyriselle:
"Käännä kanki kaksin kerroin,
Keitä kiinni kolmin kerroin; 70
Ite ymmärrät paremmin,
Kuinka pitimet pitäpi
Warustaman varren päähän."
Seppä seiso ja käveli
Wähän ajan arvelussa, 75
Pisti piippuhun tupakan,
Lyötti kangin kappaleiksi,
Kaivo kuonat ahjostansa,
Käski veivata vipua,
Löyhytellä liehotinta. 80
Alko kiitäillä kipunat
Yli ahjon aikalailla,
Waan ei Häyrinen hätäillyt,
Lyytinen lymyhyn mennyt,
Kipunoita kiitäviä, 85
Säkeniä siitäviä.
Kuluessa kuuen tiiman,
Ruokavälin väistyessä,
Kalu kaluksi rupesi,
Juuri aivan ankkuriksi. 90
Naapurit ne ensin nauro,
Kyläkunta kummitteli,
Tuota turhaksi kaluksi;
Joku joukossa sanopi:
"Elkääpä mitänä miehet. 95
Jos on jokusen hyväksi
Arvattu tämä asia."
Muuan kulki maita myöten,
Toiset juoksit jäitä myöten,
Kahen puolin Sankaria, 100
Kahtomaan sitä kalua,
Mikä konsti Koivulassa,
Saatu Sonkarin kylässä,
Kun ne seilaavat selällä,
Saavat aikohin apajan 105
Lieoilla lahen vesillä,
Kovilla karinenillä.
Sepät seurasi perässä
Osviittoa ottamassa;
Pian mahti maahan joutu, 110
Kulki kylästä kylyhän,
Pitäjästä pitkin ensin
Rautalammin rannikoita.
Wiipymättä Wiitasaari,
Kuuluja kalapitäjäs, 115
Saapi siitä selvän tieon;
Pian joutu Pielaveille,
Kohta Karttulan karille,
Suonenjoille sukkelasti.
Min' en tieä miss' on laita 120
Tämän kuulon kulkemassa;
Tilan tieän, kuss'on alku,
Kosk' on Koivulan pajassa
Rauta kiinni kiehutettu,
Rakennettu ankkuriksi, 125
Sakari Lyytisen sanalla,
Juuri Jussi Häyriseltä;
Se oli pitäjän seppä,
Konstin oppinut osaava.
Kaikki nuoret nuottamiehet 130
Wiipymättä viinaryyppy
Laittakaate Lyytiselle!
Ei se paljo palkinnoksi.
Mahti maksapi enemmin.