Jälkimaine. Tämä Rautalammin Korhosen tekemä runo kuivailee kauniisti, kuinka uudet, parannetut mahdit maassa tuo tuostaki saavat alkuansa ja ehkä esinnä vähä armosina pidettynä aikaa voittain kuitenki tutaan hyödyttäviksi ja levenevät entisten naurajainsaki hyväksi. Rautalammin pitäjä on lounaista suuntaa Kuopiosta, Savon maata, Kuopion lääniä. Kirkolle luetaan Kuopiosta noin 7 penikuormaa. Kaakospuolella Rautalampia jääpi Leppävirran ja Pieksämäen pitäjät, lounassuuntaa Laukkasten pitäjä, länttäpäin Wiitasaari, pohjan alla Pielavesi ja koillista ilmaa Kuopion pitäjä. Pitäjällä on kaksi kappelia Suonenjoki ja Hankasalmi. Usiammista pitäjänkeskisistä vesistä nimitämmä isoimmat: Kynsiveden, Konneveden, Keitelän, Niiniveden ja Iiveden, joiden kaikkein suunta on kaakosta luoteesen. Konneveden ja Niiniveden välillä on Sonkarijärvi ja Sonkarisaari eli oikiammin saarento, jolla Korhonen asuu. Halkokariksi, josta runossa mainitaan, sanotaan paikon Kokkolan kaupunkia. * * *
Suomalaisesta Kuusimittarunosta (Heksametrosta).
Olemina historiallisessa kertomisessamme Troiasodan seikoista ja Meikäläisten sieltä kotiin paluusta tulleet kirjottamaan seurattavamme Homeiron omalla runolaadulla, kuusimittasilla. Kyllä varomma lapsentyöksi monenki tätä toimeamme katsovan ja niin ehkä olleeki. Emmekä sihen olisi heti ruvenneetkan, jos olisi ennestään Suomalaisille mainittu Greikalaisten soma runolaatu tavammaksi saanut, taikka vaan sen suomeen otostaki yhteisesti tuumailtu ja hyvitelty, mitä meistä pitäisi. — Kuusimittarunojaan Greikalaiset toimittivat sihen tapaan, että joka mittaan eli jatkoon tuli, 1:seen, 2:seen, 3:teen ja 4:teen pitkä tavut yhdeltä pitkältä eli kahdelta lyhyeltä seurattuna, 5:teen pitkä, seurattuna kahdelta lyhyeltä (Harvon yhdeltä pitkältä) ja 6:teen pitkä pitkän eli lyhyen edellä s.o. 1, 2, 3, 4 mitta olivat kakspitkiä eli alkupitkiä, 5 alkupitkä (harvon kakspitkä) ja 6 pitkä lyhyt eli kakspitkä. Wielä katsottiin, etteivät runon keskiset mitat tulleet jokanenki yhdessä erityisen sanan kanssa alkamaan, vaan vähintäi yksi mitta kahdesta sanasta osansa saamaan. Senlaisen kahdesta erisanasta liitetyn mitan ensimmäinen tamut sai olla tahallaan korollinen eli koroton (accentum habens aut aceentu carens), paitsi 5:nessä ja 6:nessa mitassa, joiden alkuun halullisesti katsottiin tavallisessaki puheessa korotettuja tavuita. Sihen laatuun tehtyjä kuusimittasia runoja olisivat:
Sen mie | lessäni | kyllä mä | nään, sekä | luonani | tunnen:
Päivä lä | hestyvä | lie, jona | kaatuu | Jilio | armas,
Itseki | pää Pria | mon, väki | myös Pria | mon jalo | peitsen.
taikka:
Mut kysy | käämepä | pappia | nyt tahi | tietäjä | miestä
Tai uni | en sano | jaa; uni | myös on | taivahan | anti.
Mitä muutamista pienistä kokeista voisimma päättää, näyttää kun olisivat maamiehemme esinnä hyväksi katsoneet, sihen laatuun kuusimittarunoja suomeksiki kirjottaa. Niin löydammä eräässä akatemilaissessa tutkintolaitoksessa[6] seuraavan onnitelman, präntättynä Turussa 1749:
Herralle Maanmiehelle.
kauniisa täss, S'ä Sielun luondoa tutkit, Näytät sen seleväst, ett' Sielum alati pysy. Hän ei tyhjäxi meist' taid' tull', eik' loppua saada. Tain hänell' sinä sitt' osotat ratk' suurexi lahjax, Ett' tämä tutkindo paljon meill' onnea tuotta, Perään cose' ajatteleman sijn' samasa saatta: Cuing' häll' sitten käy, cosc' aica loppunut ombi? Wiel' tätä paits ei taid' myös Wallat seisovatolla; Hyvä sijtt' paljon canss' saa caik' caikisa säädyis, Cose' tämä totuus ain juur selväsä muistosa pysy Nyt olis avara mull tila kyll, Toveritsani, kijltä Sun avujas, ja cuing' caunist olet viettänyt aicas; Mutt ei tarvita tät' sill' Työs sen sanoa taita. Toivotan ainoastans Sull' aicomuxisas onne! Tiedän myös vissist', ett' nijncuin Wiisaus ennen Palveliains palcan runsast on maxanut aina; Nijn ei Sinuacan suingan hän unhoda poies.
Maanmiesten puolest, hätäisest selitti mielens Abrahamus Tackou.