Pien' on piikoina elänyt
Missä vuoen, kussa kaksi,
Kussa kohta kolme vuotta.
Pääsi päälle Teirivaaran, 10
Oli Läykyssä keseä'
Naia huol'ois Huotarista,
Läykkyläss' on pieni piika.
Meni Läykkyhyn läpällä,
Puhutteli puolisoksi. 15
Siitä heillen häät paneksen,
Tahi tanssi alkanevi.
Heitti Iivo ilkiäksi,
Kuurnis kuulemattomaksi:
Pani pönkän pirtillensä, 20
Pirtin lukkuhun lujahti.
Paavil' on parempi miesi:
"Kyllä mull' on, missä maata;
Mene louhella lopista,
Alota alakivellä, 25
Piätä pikkuhuonehessa."
Arki aamulla tulevi,
Talon töille tarvitahan.
Astua alottelevi
Kotihinsa kohvasäällä; 30
Jo kohta koti näkyvi,
Talo vaaralla näkyvi.
"Onko tuo minun kotini?" —
"Sihen sinua vietänehe." 35
Nousi rannasta mäkehen,
Pääsi pirttihin pihalta,
Risti silmät ripsahutti,
Istu penkille perähän,
Lasin alle laittelihen. 40
Katsovi kaluksi ukko,
Minnoahan mieleväksi;
Elettihin ensitalvi
Muihen ihmisten mukahan.
Tuli äiti atimoksi, 45
Pitkäkorva maammo luoksi;
Hoto huolelle rupesi,
Murehelle vaimo kaunis;
"Sain miehen, mitä parasta,
Waan on vähä vanhanlainen, 50
Iho ilkiän näkönen,
Kasvot menty kaitaseksi,
Nokka nossut korkiaksi,
Hampahat sitäi pahemmat,
Puolet aikojain puretan." 55
Ei se hyvä Huotaristai:
"Hairahin polonen poika,
Kun nain naisen nuorenlaisen,
Nuorenlaisen, kaunukaisen;
Mont' on miestä Miinoassa, 60
Paljo poikia kylässä:
Läksin aamulla varahin
Akan luota astumahan,
Katso tuoll' on toinen miesi
Seisomassa seinän alla. 65
Minä kiljasin kivasti:
"Mit' oot aamulla varahin
Seinän alla seisomassa?" —
"Ilman aikoja kohennan,
Kun on kaatunt kallellahan." 70