Toiseksi lausuu Renvalli kielemme sopimattomuudesta tavutarvoin ja edellisyyden kohdassa (olämplighet för qvantitets och positions regeln), jota emme voi ollenkan ymmärtää, koska juuri samassa kohdassa kielemme on yli moninaisten muiden kielten sopiva, eikä sopimaton. Wai päättäisikö vasta sitte sopivaksi kieltämme, jos pitkät tavuet ynnä pituudensa olisivat korollisia, lyhyet korottomia, jotta itsekuki mitta tulisi alkamaan korotetulla tavuella. Waan niinpä ei syntynyt Greikan ja Latinan kielellä kauniita kuusimittarunoja, jonka tähden mielellään keskessä runon panivat mitan alkamaan korottomalla tavuella, johon kirjoista kyllä saamma esimerkkejä, ettei tarvitse'kan tähän erittäin panna. Samate on meidän tavallisissa nelimittarunoissa mielentehty kaunistus, saada mitat toisinaan korottomilla tavuilla aletuksi. Esimerkiksi kahdeksasta seuraavan oravarunon värsyistä ei ole kun l:sen, 5:dennen ja 8:sannen kaikki mitat korollisia:
Oravainen kummin kukka,
Kummun kultanen omena,
Oksalla ojentelete,
Lehmällä levättelete,
Kuni jouvun jousissani,
Wasamoissani varahun;
Päre'nuolet, puuvasamat,
Ei ne kauas kannattane.
Kolmanneksi tulisi katsoa, jos ei syy Renvallin moittimihin sanain typertämiseen, katkasuun, pidentöön ja venyttelöön ainaki ole enemmin kielen käyttäjissä, kun kielessä. Ingmanni ja itseki olemma kokeneet kuusimittasia vanhain tapaan laittaa, vaan lieneekö kokeissamme pahemmin sanoja typerretty, katkaistu eli muuten sorrettu, kun, jos olisimma niitä Renvallin neuon mukaan tehneet. Eräs toinen, meiltä ja muilta suomen kirjallisuuden hyväiliöiltä arvossa pidettävä oppinut on Renvallin mukaan Homeiroa suomentanut, jonka käännöksestä panemma seuraavan palasen (k. Otava eli Suomalaisia Huvituksia C. A. Gottlundilta. I Osa, s. 248 e.):
"Kultain! elä sie sure mun eistäin niin varsin ja paljon Luojan tahtoa vasten, ei minua liikutat ykskään. Eihään löyvy sit' miest', joka omansa onnensa välttää, Lie hän pelkur' vai tuima, kuin kerran on moailmaan tullut. Kiännä siitt' kultainen kotiis, ja omat askareis laitak, Kaiteis kuin värttänäis myöskin, ja sinun piikojais käske Toimittaa totella työnsä; sill soast' on miehillen murhe; Kaikista, liiotenk' mull', jotk' Ilioss', syntyneet ovat."
Sanat ovat Hektoran, joilla koki asettaa puolisonsa murhetta, itse sotaan lähtien. Meiltä ovat ne historia- osassa tulleet seuraavalla tavalla vanhain runolakia myöten käännetyiksi:
"Ellys, lempeni, niin yhä liion mielaloelko! Ei kenkään manalaan mua vaston luomoa työnnä, Määrästänsäpä vaan ma kenenkän en arvele päässeen, Ei hyvän, eikä pahan, ken kerran syntynyt ompi. Niin jopa käy'ki kotiin toimittelemaan tupatöitä, Kankaitai, keträämiä myös, yhä laittava piiat Töihin asettumahan; sota huolena lie urohilla Kaikillai, ja minull' yli kaikkein Iiliolaisten."
Homeiron omilla sanoilla luetaan nämät Hektoran lauseet seuraavalla tavalla:
δαιμονίη, μή μοί τι λίην ακαχίζει θυμῷ· armas, elä minulle niin liian huolestu mielessä οὐ γαρ τές μ' ὑπὲρ αἶσαν ἀνὴρ ἀϊδι προϊάψει· ei-pä ken mua yli luoman mies manalle työnnä μοῖραν δ' οἰτινά φημι πεφυγμένον ἔμμεναι ἀνδρῶν, määrää vaan enkenenkän sano päässeen olevan miehistä οὐ κακὸν οὐδὲ μὲν ἐσθλὸν, ἐπὴν ταπρῶτα γένηται. ei pahan eikä myös hyvän, kun esinnä syntynyt lie. ἀλλ εἰς οἶκον ἰοῦσα τὰ σαυτῆς ἔργα κόμιζε, mutta kotiin astuva omiasi töitä katso, ἱστόν τ, ἠλακάτην τε, καὶ ἀμφιπόλοισι κέλευε kangaspaita-ki, värttinää-ki, ja piioille varota ἔργον ἐποίχεσθαι πόλεμος δ' άνδρεσσι μελήσει työ alottamaan; sota-pa miehillä huolena olkoon πᾶσιν, ἐμοὶ δὲ μάλιστα, τοὶ Ιλίω εγγεγάασιν. kaikilla, minulla-pa enintä, jotka Iiliossa syntyivät.
Neljänneksi sanoo Renvalli ehkä toisen puolen kielemme sanoista olevan semmoisia, etteivät Greikalaisen kuusimittarunon jälkeen käytettynä sovi mihinkän. Kahdestatoista esimerkiksi otetuista sanoista kelpaavat kuitenki ja ovatki aika somia kuusimittarunoon sillänsa sanat: kuka, joka, minä, sinä, oli, tuli ja samate sopivat toisetki esimerkkisanansa mainittuun runoon, jos ei yhdessä siassa, niin monessa muussa. Koetteeksi panemma toisen puolen näistä sanoista kahteen seuraavaan runoon:
Nyt minä sain sanoman, joka, jos Jumal' auttava oisi, Tois' olevan rauhan, kuta niin sinä, kun minä toivoin; vai eivätkö liene Greikalaisen kuusimittarunon mukaan tehtyjä?