[4] Seuraavissaki osissa tulee usein suunnista (ilmoista, tuulista) puhetta. Waan yhdellä suunnalla on toisessa Suomenmaan paikassa toinen, toisessa toinen nimensä. Turun tienoilla ja siitä Pietariin lähtien Suomenlahden rannoilla kutsutaan etelätä mereksi, joksi taasen länttä eli luodetta paikon Pohjanmaalla sanotaan. Idän ja pohjan välistä suuntaa sanotaan missä koilliseksi (koiksi), missä itäpohjaksi (-seksi), päivännousuksi, otuksiseksi ja missä miksiki, joilla usiammilla nimillä taasen paikon itääki osotetaan ja jota niitä paitsi murkkinapäiväseksiki sanotaan. Samate on idän ja etelän välisella suunnalla usiampia nimiä esimerk. kaakko (kako), halketelä, mesetelä (-läinen), päivänrintanen ja murkkinapäivänenki; etelällä korkein etelä, meri, suvi, päivä, puolinen; etelän ja lännen välisellä louna (lounas), puolonen, merietelä, lintu, otuksinen, ehtone, luode; lännellä luode, meri, poikkimainen, kevä'- eli syyspäivän lasku; lännen ja pohjan välisellä luode, halkipohjanen, kesäpäivän lasku, ruia, tunturi. Wielä muitaki suuntain ja tuulten nimiä taitaisi siellä täällä löytyä, vaan ompa jo näistäki nähtävä, mikä sekannus Suomalaisilla tässä asiassa oleksii. Syitä tähän sekannukseen tutkiessamme näemmä esimerk. meren osottavan meren puolista suuntaa, joka kuten kussaki on omansa, pohjaseen ja itäänkipäin Suomalaisilla Wienan läänissä. Samate luode, missä päivä luoksen (laskeupi), toisella suunnalla kesäsnä, toisella talvisaikana; koillinen, missä koittaa; itä, missä ensin aamulla aurinko kohoa, itää eli nousee; lintu, lintujen syksyllä lähtösuunta; etelä, edessä oleva suunta, sillä vanhat kehnommilla huonerakennuksillaan laittavat edustan eli ovipuolen päivää päin, niin paremmin asuntojansa kylmiltä pohjatuulilta turvaten; pohjanen, missä päivä ikäskun maan pohjaan majoupi. Niin ovat muutki suuntain nimet epävakaisia, vaan maista ja paikoista vastaki mainitessamme, on välttämättömästi tarpeellinen lukian heti arvelematta tajuta, mitä milläki ilmasuunnan nimellä ymmarrämmä. Sillä eipä meillä vielä ole'kan parempia maakarttoja, kun mitä suuntain, tunturien, maaselkosten, jokien, merien, järvien ja erityisten maarajojen osattamasta ja niiden virstoin, penikulmin, määräilmistä taidamma saada. Sentähden tulee meidän jo alussa selvä ilmasuuntaimme nimistä tehdä. Niin nimitämmä idäksi, missä päivä keväillä ja syksyllä nuosee, länneksi, missä laskee, kumpanenki puolellansa Pohjasen ja etelän keskivälissä ja muuten toinen toistansa vastakkaa. Pohjanen ja etelä ovat ilman selvittämättäki tiettyjä. Näitä neljä pääsuuntaa osotamma nimiensä alkukirjamilla I. E. L. P, (itä, etelä, länsi, pohja). Idän ja etelän välistä suuntaa sanomma kaakoksi, etelän ja lännen välistä lounaksi, lännen ja pohjasen välistä luoteeksi ja pohjasen ja idän välistä koilliseksi, osittain näitä alkukirjamellisesti koi. kaa. lou. luo. (koillinen, kaakko, louna, luode). Jos vielä tarkemmin, kun kahdeksia suuntia, toisinaan tarvitsisi määrätä, niin saamma niillenki helposti nimensä pohjaskoillinen, itäkoillinen; itäkaakko, eteläkaakko; etetälouna, länsilouna; länsiluode, pohjasluode ja samaa alkua ja seuruuta, kun itse nimetki, osituksensa Pkoi. Ikoi. Ikaa. Ekaa. Elou. Llou. Lluo. Pluo. Joka on tottunut muihin suuntanimityksiin, elköön näitä pitäköönkän, kun osotusmerkkilöinä, joita tarpeen ja lyhyydenki vuoksi on pitänyt hankkia. Jos ajattelemma auringon ympäri maan kulkevan ja kesäpäivällä seuraamma sen kiertoa noususta laskuun, merkiten tiimat, millä miltäki suunnalta päivä kulkeissaan paistaa, niin saamma näille suuntamerkkilöille ja nimille vielä seuraavanki osotelmän:

Ilmasuunnan Päivän tultaki suunnalta
Merkki Nimi paistamisen aika.

Pkoi. pohjaskoillinen kello 1—2
koi. koillinen 3
Ikoi. itäkoillinen 4—5
I. itä 6
Ikaa. itäkaakko 7—8
kaa. kaakko 9 aamupäivissä
Ekaa, eteläkaakko 10—11
E. etelä 12
Elou. etelälouna 1-2
lou. louna 3
Llou. länsilouna 4-5
L. länsi 6
Lluo. länsiluode 7-8
luo. luode 9 iltapuolella
Pluo. pohjasluode 10-11
P. Pohjanen 12 sydänyöllä

Hämäläisiä Runoja.

Miniä.

Niin minä kotona kasvoin,
Kuin putki palolla kasvoi,
Eikä suotu survomahan,
Ei tahdottu tappamahan.
Orjat surivoi, orjat jauhoi, 5
Trengit riskit riihen tappoi,
Palkolliset paukutteli;
Minä luhdisa makasin,
Luhdisa lukun takana,
Alla viiden villavaipan, 10
Päällä kuuden korvatyynyn.
Menin aittahan mäelle,
Särjin siellä nisukakun,
Sivelin sianlihoja,
Wiilekselin voita päälle. 15
Naitihin minä talolle,
Myytihin mä Myyrölähän,
Myyrön pojan puolisoksi.
Sain siellä kovan anopin;
Rupes kohta neuomahan: 20
"Pane turkan myöhän maata,
Nouse vaivaisen varahin,
Illoin portit sulkemahan,
Aamulla avajamahan,
Käännä saavit syrjillensä, 25
Kumo kiulut korvillensa,
Katkase karittain korsi,
Anna vaivaisen vasikan,
Heitä lehmän kantanehen."
Sitten se paha anoppi 30
Pani karpion kädelle,
Riihipannin riuskahutti;
Pani minun jauhamahan
Waadei vettä kantamahan
Tahdoi rihtä tappamahan 35
Itte tuli kattomahan,
Witta pihlaja pimosa.
Haapahalko kainalosa
Kiroi kahdesti minua
Kukutteli kolmanneksen 40
Mis' olet piru pidetty
Pitkä kanto kasvatettu
Piilos' on paha pidetty
Kannen alla kasvatettu
Löi sitte häristämättä 45
Pieksi pihlajakepillä
Hakkas kotahalvollansa.

Toisintoja. v. 2. K. p. p. kasvaa. v. 8. Lepäsin minä lutissa. v. 13, 14. S. s. nisuset leivät, Sivalsin s. l. v. 17—19. Myytiin minä M. M. pojalle p. S. minä k. a. v. 29. Heinät l. k. v. 30—32. Pani toi p. a. Karpion käden osalle, R. riiskahutki (riskahutti). v. 36—38. Tuli kohta k. Halko Haapanen kädessä, Pitkä keppi pihlajainen. v. 41,42. Misa on paha p. Kusa kalsu k. v. 44. Kannon a. k. v. 45. Löi sitten ennen kuin häristi.

Naija.

Olis mulla vallan miekka,
Wallan miekka, vallan kulta,
Wallan valkia hevoinen;
Ajaisin mä Naisimaalle,
Naisin sieltä neittä kolme,
Yhden nuoren, toisen vanhan,
Kolmannen kasatun neiden.
Kasatulla työt tekisin,
Wanhan neuona pidäisin,
Itte nuorta naurataisin.

Toisintoja: v. 1. Jos mull' olsi v. M. v. 3. W. valkoinen h. v. 4,5. A. m. Naisin (naisien, naisten?) maalle, Naisin kolme'kin netosta. v. 10. I. n. neuotaisin.