1. Illan ees, aamun taas.
2. Mies musta, nenä nykerä, perehen leipä takana.
3. Yks sano tous tous, toinen sano tous tous, kol- mas sano tous tous, neljäs sano tous tous; viies sano viuh vauh.
4. Lyhyt mänty mättähällä, mesimöykky männyn päässä.
5. Punikki punanen lehmä, kevytsarvi, keikkoselkä, juoksi puhki puiset salmet, halki vaarat haihatteli.
Osviittoja. 1. akkunan lauta (eli luuku). 2. Mies. s.o. avain; nenä s.o. rengas (eli koukku). 3. Yks, toinen jne. s.o. hevosen jalat; viies s.o. häntä. 4. Mänty s.o. Muuramen kasvu (eli varsi); mesimöykky s.o. lakka (muurain, marja). 5. Punikki s.o. suksi; punanen s.o. tervattu; lehmä s.o. salossa kulkeva; kevytsarvi s.o. hoikkaeli pystöpäinen; keikkoselkä s.o. jalkava eli kaareva keskeltä; juoksi s.o. hiihti.
Lisäyksiä suomalaiseen sanakirjaan.
P. nimukoita. Antiaiset, (monik.), häät morsiamen lähtö- eli antipaikalla (Kaj.) hentuset lasten syödä, niink. nisuleivät, sämpylät, rusinat jne (Häm.) Kattilakunta, talo, perhe, huonekunta; on sillä maalla (paikalla) viisiki kattilakuntaa (Kaj.), koru, korunen, lasten pideltavä, mielentehty kalu (Satak.) loma, rako, välipaikka (Karj.). säidenliihe (-heen), rospuutta, kelirikko (Kaj.), tarhila, sepel, vanta, vannikka, kranssi (Wien.). uppu, vaikia keli paljon lumen aikana (Kaj.), vero, luku, nimi, puoli (T.Y.P.A.L.E. sioissa); kenen verolla sinä täällä olet? (Kaj.).
M. nimukoita. Eräs (rään), muutama, monikas, monikahta, monas, monias, moniahta, joku, yksi (An,), jäperä, upera, kestävä, yrittävä, luja, vahva; j. hevonen (Kaj.), karu, huono, kehno, kolkko; k. maa, tie, kylä, niitty, paikka jne (Kaj.), maukia, kupia, kuvukas, kuperias, pullokas, pullerias; kellonlasi on m. (Karj.). säällinen, rehti, rehellinen, pätevä, kelpo, varsinainen; s. mies, asia, työ (Häm.) vapera, lujaton, vavahteleva, kiikahteleva, heiluva, pyöriä; v. puu, porras, vene; on vapera tapulia salvata (Kaj.).
[Tähän laatuun aiomma miksi ei joka seuraavan kuun osaan outoja eli jollai oudolla tavalla käytettäviä suomalaisia sanoja selvityksillänsä panna. Hallintapäätettä ei ole kun epävertasissa tapauksissa osotettu, esimerk. sanassa säidenliihe, (Hall, -heen, ei -hteen). Monik. viittoo sanan vaan monikossa sillä osotuksella käytettämän ja An. Anuksen (Olonetsin) maalta, Häm. Hämehestä, Kaj. Kajanin seuduilta, Karj. Suomen Karjalasta, Satak. Satakunnan tienneiltä, Wien. Wienan (Arkangelin) läänistä sanan esinnä muistoksi kirjotetun, josta kuitenkan ei seuraa, sen ei muuallaki käyvän. Tiettävästi on monella muullaki, kirjoista eli kansan suusta kerätyitä, sanakirjassa ei löytyviä suomalaisia sanoja. Jos he niitä minulle Kajaniin laittasivat, niin olisin mielelläni ne heidän nimillänsä seuraavilla kuilla julkaseva ja samate minkä saisi outoja sanalaskuja, arvutuksia, puheenparsia, tietoja Suomen maasta, elämästä ja tavoista eripaikoilla, suomal. runoja ja muita senlaisia, kuitenkan ei muita, kun kansan tehtyjä runoja. Ainaki olisi siitä hyvä hyödytys ja päälliseksi tulisi kirjani lukioille mielusemmaksi.]