Sanotaan toisilta kosjotusta, toisilta toisin ja rumemmasti, kun mitä kirjaan panna. Monta muutaki sanalaskua on Suomalaisilla, jotka osottavat, töiden alottamista myöten tehdyiksi tulevan.
MEHILÄINEN W. 1836.
Toukokuulta.
Kaunis Tammi.
Sisarekset Sotkottaret,
Rannan ruokkoset kälykset,
Läksit korttehen kokuhun,
Sininurmen niitäntähän.
Löyettihin lemmen lehti, 5
Lemmen lehti, tammen lastu,
Weivät maalle kasvavalle,
Oralle ylemmälle.
Siitä kasmo kaunis tammi,
Meni vihanta virpi, 10
Wesa verraton vetihen.
Oksat ilmoille olotti,
Latva täytti taivahalle.
Pietti pilvet juoksemasta,
Hattarat hajoamasta. 15
Yksi pääsi pitkä pilvi,
Pilvessä vesipisara,
Pisarassa pikku lampi,
Lammissa meno punanen,
Wenosessa nuoret sulhot, 20
Nuoret sulhot naimattomat,
Wielä viinan juomattomat,
Punovat punaista köyttä,
Köyttä rauta rahmikoivat,
Sitoa meri sininen, 25
Laksi Kannan kaakistoa,
Meren tyynenä pysyä,
Lahen Kannan kaunihina,
Wieä Wienahan neitosia,
Kaupita merikanoja. 30
Elkäte meriset miehet
Wielä viekö neitojamme!
Ei neittä tukulla myöä,
Eikä kansoin kaupitella,
Oravat myöään tukulla,
Revot kanssa kaupitahan. 35
Toisintoja. v. 1—4. Olipa ennen neljä neittä, Koko kolme morsianta, Sininurmen niitännässä, v. 3,4. Lähettihin lehen leikkuun, Lehen leikkuun, konnun korjuun. v. 5. L. lempilehti, v. 7—9. Wietiin (Pantiin) m. k. Leholle y. Sihen k. k. t. v. 12,13. O. i. ojeni, L. t. taivosehen, Piätti kuut kumottamasta, Piätti päivät paistamasta. v. 15. H. hatsattamasta, v. 17-21. P. vesipisarat (pitkät pisaret), Pisarissa laajat lammit, Lammissa venopunaset, Wenehissä nuoret miehet, N. miehet n. v. 23—30. Punotaan p. k. K. r. rahnikoitaan, S. meren sivua (meri sivutse), Lahta K. k. Jotta t. p. (Meri t. p.) Läksi K. k. W. Wienan n. Kaupunnin kotikanoja, v. 35, 36. O tukulla vieään (myöään), R. kansoin kaupotahan.
Jälkimaine. Tämä jos kohta usiammalta laulajalta saatu muinasaikanen runo kuitenki taitaa olla vaillinainen. Mahdettaisiko Kantalahden seuduilla täydempään laulettaa, koska mainitusta lahdesta siinä on puhetta. Ennestäänki lienee lukialla tuttu Wienameren pohjaspäätä Kantalahdeksi nimitettävän. Lahden perästä taitaisi tulla noin 50 penik. kaakkoista suuntaa Wienan kaupunkiin purjehtia. Syrjään pitkin pituuttansa lounasen alla jääpi muutamia isoja järmiä, nimittäin Kouta, Pääjärvi ja Tuoppajärvi, jotka eivät yksikän ole erittäin kaukana Kemijärven ja Kuusamon pitäjäin rajoilta Suomen maata. Näillä järviseuduilla on aina kiitetty parahimmia laulajoita löytyvän, vaikken vielä ole joutunut heitä etsimään, kun ovat kovin laittona asuntopaikastani. Etelään päin mainituista järvistä on toisia isoja järviä, kolme Kuittijärveä, joista, kuni edellisistäki, vedet juoksevat Wienamereen. Ylimmäinen Kuittijärvi ei ole etäällä maanseljästä Kajanin läänin rajalta ja sen, ynnä Keskikuitin, rannoilta olen tähän asti enimmiä lauluja saanut; niiltä seuduilta tämänki. Sanoja: v. 2. ruokkoset s.o. siistit, kauniit; kälykset, nepaat, serkut, muuten: ruots. svägerska; Lempi kauneuden ja rakkauden puoltaja haltia v. 8. Orolle, norolle, notkolle, arolle, alangolle; v. 15 hatsahtamasta, hasertamasta, kohisemasta, suhisemasta; v. 26, kaakistaa, ahdistaa, pidättää, hallita.
Ukot kirkkomäellä.
"Kun me ennen ensikerran
Kiersimmä tätä kimeä,
Istuimma isän sylissä,
Kahtelimma kaikkialle,
Ilman sillon siellä täällä, 5
Kaksin kolmin kankahilla,
Näky miehiä mäellä.
Kun ne sitte kuhtuttihin
Kaikki kellolla kokohan,
Sai sian sisällä sillon 10
Joka henki helluntaina,
Toki pääsi pääsiäissä
Ihte kuki istumahan,
Jakso jouluna lukea
Helposti joka hemosen. 15
Nyt on tehty tempeliä,
Kaksin kolmin kappelia,
Kaikki täytehen tulevat.