Minun sukseni kuluvat
Hopiaiset hoikkenevat;
Otan Hiien hienot sukset,
Lemmon leppäset sivakat.
Niillä hiihan Hiien maita,
Lemmon maita löyhyttelen,
Hiihan kohti korven rannan
Salon sintävän sisälle."
Näin Hiittä mielitellen tapasi uudet sukset, jousen ja koiransa, joita, liiatenki koiria, pitkillä kuvuilla kehotteli, varusteli. Kauan hiihti nyt ristin rastin metsiä, saloja, korpia ja vaaroja ei löytäen tavattavatansa. Kaikella tällä ajalla rukoili hartaasti metsän kultaista kuningasta, ainoista Tapioa, Mielikki metsän emäntää, metsän neitoja Tellervoa, Tuulikkia ja muita, saadakseen heiltä metsän viljaa, kultaa, hopiata, mettä eli olutta, joiksi ja muiksiki saalistansa vertailee. Ainaki ei tapaava jo toisinaan valitti ikävätänsaki, sanoen:
"Ikävä minun tulevi,
Ikävä tulettelevi,
Kun ei oo kullan muttajoa,
Hopian majehtajoa;
Ikävä on iloton ilta,
Päimä pitkä saalihiton."
ja toisinaan kehuen, toisinaan moittien metsän emäntää lausu:
"Mikä mieli, mikä muutos,
Mikä ainonen ajatus,
Mielusassa Metsolassa,
Tarkassa Tapiolassa!
Entinen metsän emäntä
Oli kaunis katsannolta,
Ihana imertimiltä;
Käet oli kullan käärehissä,
Sormet kullan sormuksissa,
Pää kullan pätinehissä,
Tukat kullan suortuvissa,
Korvat kullan koltuskoissa,
Silmät kullan simsukoissa.
Nykynen metsän emäntä
Ruma on Marsin rungoltansa,
Ilkiä imertimiltä;
Käet on vitsakäärehissä,
Sormet vitsasormuksissa,
Pää vitsapätinehissä,
Tukat vitsasuortuvissa,
Korvat vitsakoltuskoissa
Kaula vitsahelmilöissä."
Toisinaan taasen syitä kysyvä, miks ei saanut ja itseänsä osallisiin pyytömiehiin vertaeleva virkki:
"Miks et anna antoluoja,
Lupoa luja jumala? —
Ei ne muutkana paremmat,
Eikä pyytäjät pyhemmät,
Metsämiehet mielusemmat.
Eipä miesten muienkana
Sinisemmät silmiripsit,
Koriammat kulmakarvat,
Jalan heitto hempiämpi.
Muut ne vievät viekkahulla,
Ottelevat ounahulla,
Mie en veisi viekkahulla,
Ounahulla otteleisi;
Weisin vaivani näöstä,
Ottaisin omasta työstä."
Ei niinkän saaden alko viettelemällä ja antimien muistelemisella metsän väkeä mieluisimmaksi tehdä, kultaa kullasta, hopiasta hopiata näilläki lauseilla luvaten:
"Mimerkki metsän emäntä,
Metsän muori muotokaunis,
Metsän kultanen kuningas,
Metsän ukko halliparta!
Tule nyt kullan muuttelohon,
Hopian vajehtelohon.
Minun on kullat kuunikuiset,
Päivänpolviset hopiat,
Isoni soasta saamat,
Tavottamat tappeloista.
Ne kuluvat kukkarossa,
Tummentuvat tuhniossa,
Kun ei oo kullan muuttajoa,
Hopian vajehtajoa."