Kuudennella, seitsemännellä eli kahdeksannella kuulla syntymästään on lapsi rinnalta vierotettava, vähitellen, ei yhtäkkiä, joka voisi lasta terveytensä puolesta vahingoittaa. Waan imettämisestä lausumma vieläi muutamia sanoja. Luonnollisin ja paras asia on, äitin itse lapsensa imettää; ellei taida, toimitettakoon lapselle vieras imettäjä, nuori, terve, siviäluontonen ja itse samoina aikoina, kun lapsen äitiki, synnyttänyt vaimo. Senlaista ei löytyessä tulee lapsi seuraavalla tavalla elätettäväksi. Ensimmäisinä päivinä seotetaan yksi osa vastapoikineen lehmän maitoa ja neljä eli viisi osaa vettä ynnä vähä sokuria lapsen elätteeksi. Toisella viikolla otetaan jo vähemmin vettä maidon suhten ja sitte ainaki vähemmin, jotta muutaman viikon päästä tulee puoliksi kumpaaki seotettavaksi. Neljän eli kuuden viikon vanhasta ruvetaan seuraavalla tavalla tehtyä velliä lapselle välimmiten antamaan. Kahdesta osasta nisusista ja yhdestä osasta rukiisista jauhoista leivotaan leipää, jota kuivataan ilman eli tuulen käyvässä paikassa. Tätä happametonta leipää hienonnetaan sitte jauhoiksi ja seotetaan vedellä puuroksi, jota sitte sopii kylmässä paikassa usiampiaki päiviä valmisna pitää. Waan joka kerralla lasta syöttäissä otetaan siitä, minkä näkee tarvitsevan, ja seotetäan äskenlypsetyllä maidolla veteleiksi, hienoksi, kokkareistä puhtaaksi velliksi. Enemmän, kun kerralla tarmitsee ei pidä velliksi seottaa, sillä se vaan happaneisi ja pilaisi lapsen vatsan. Samasta syystä tulee katsoa, ettei maito ole hapanta; joka vaan taitaa, lypsäköön uutta joka kerraksi. Ei haittaa jos vähä sokuriaki velliin seotetaan, ei kuitenkan enemmin. Sillä tavalla saadusta vellistä annetaan lapselle alussa joka neljännellä tiimalla kymmenkunta teelusikallista itsekullaki kerralla, vaan sitte lapsen paremmin vahvistuen enetään vellin antia, jonka ohessa toisinaan annetaan jo ennennimitettyä vesi- ja maitosekoa, kolmanneksi osaksi maitoa veden suhten, ei vielänä vahvempata. Kymmenen viikon vanhasta ruvetaan lasta vähitellen ja välistä ruokkimaan miedolla eli laihalla, rasvattomalla lihavellillä, ei kuitenkan suolasella eli kryytisekasella. Taikka lihaliemen siasta annetaan vellilientä munaruskialla seotettuna. Tämä munaseotus on varsinki hyödyllinen, jos lapsi vaivataan happamelta, vatsaväänteiltä, sampailta taikka muuten on heikko ja kivulainen. Hammasten saadessa annetaan lapselle leivän kannikkaa imeäkseen ja aikalomasta muitaki ruokia, esimerk. olu'juustoa, vahvempata lihavelliä, seottamatonta rieskamaitoa. Waan aina tulee muistaa, että lapsenki ruoassa kohtuus on paras; ei millonkan sitä pidä pakottaa syömään.
Edellä nimitetystä vellileivästä nimitämmä vielä, että kun nisusta jauhoja ei olle, sopii sitä samalla tavalla ohrasista ja rukiisista jauhoista sekasin tehdä. Taitais vaan näyttää moniaalle joutavaksi ja turhaksi koko vaiva leivänteosta, kun leipää sitte jällen pitää jauhoiksi hienota ja velliksi tehdä: niin ei kuitenkan ole asian kohta. Leipomaton ja nousuttamaton vilja, jos kohta hienoksiki jauhettu ja velliksi tehty, saattaa lapselle vatsaväänteitä, happamen, sampaita, kinan, matoja, riisin, näivettäjän ja muita pahojaki vikoja. Jos lieneeki monta lasta menestynyt ja kasvanut tavallisellaki jauhovelliltä, niin sitä siitä ei kuitenkan pidä someliaaksi päättää. Miksi ei voisi vahvempiluontonen lapsi toisinaan senlaistaki ravintoa kestää? Waan jos kestääki yksi, kaksi eli kymmenenki, niin lankeavat sitä vaston sataluvut sopimattomasta ravinnosta ennen aikaansa maan poveen, sillä kaikella ei ole'kan yhtä vahva ja kestävä luonto.
Sitte kun hampaamisen jälkeen muutai keviämpaä ruokaa lapselle annetaan, tulee vaan varoa, ettei sitä purettamalla (puruilla) ruokita, joka tapa sekä ilman on siivoton että lapsen terveydellenki sopimaton. Eikä pidä minäkänä ruoan olla ylen kylmän eli lämpimän; kumpiki pilaisi lapsen vatsan.
Sarvesta eli muusta tapanännistä imettäminen on kaiketi sopimaton ja hyljättävä tapa. Siitä lapsi usein saapi happamen, suurupia ja muita jo ennen nimitettyjä vaivoja. Paras on vaan maito- ja velliseotuksia pienosilleiki lapsille lusikasta antaa, jos äitiänsä eivät ime.
Lapsi saakoon aina mieltänsä myöten liikuksella, kun vaan silmällä pidetään, ettei mitän vahinkoa tapahdu. Kahdeksan kuukauden vanhasta annettakoon vaippa alla lattialla istuksella ja konttaella, parahite voipi ja kykenee. Waan sopimaton on, häntä ennen aikaansa käymään taivutella, josta vaan jalat vääristyvät. Mitättömiä ja vahingollisiaki kaluja talossa ovat siis kaikki reikätuolit, talutvyöt ja muut sitä lajia. Kauniilla säällä annettakoon lapsen ulkoilmassa oleksella ja itse kykenemättä kannettakoon sinne. Ei kuikenkan ole hyväksi, ylen kauan kerrallansa häntä siellä pitää.
Näin tulee lasta kolmenki vuoden ikäseksi hoitaa ja kasvattaa. Siitäki edelle ovat maito ja leipä sopivimmia ruokia hänelle. Suolasia, rasvasia, kryytisekasia, savutettuja ja kovenneita ruokia annettakoon aivan vähä lapsille, eikä kun juuri välistä ynnä vetelämpäin laitosten, niin aina viidenteentoista vuoteensa asti. Maahedelmät kivulaisille lapsille eivät ole soveliaat ravinnoksi; vaan terveitäki varten ovat ne hyvin keitettävät. Ilman lapsi totutettakoon määrätyillä ajoilla syömään, kolme eli neljä kerta päivässä, elköönkä vaan häntä pakotettako, koska hän kyllä ilmanki terveenä ollen luontonsa ja tarpeensa mukaan nautitsee. Jos taas jostai kivulaisuuden syystä toisinaan ei söisi, kun tavallisesti, niin syömään vaatimalla häntä ei suinkan terveeksi tehdä, vaan aina kipiämmäksi. Se on luonnon oma lääkitys sairailla, ettei ruoka maista; pahoin ja ymmärtämättomästi tekee, joka siinäki ei luontoa seuraa. Juotavaksi annetaan lapselle vettä patjaltaan eli vähän maidon seassa. Ainoastaan kivulaisille, heikkohenkisille saisi toisinaan hyvin käynyttä, ei vanhaa, hapanta, sahtia antaa. Muut kaikki väkevät juomat olkoot heiltä peräti kieltyt, niink. viina, olu, kahvi ja muut senlaiset. Paloviinan turmioista tekisi mielemme erittäin lausua, jos emme pelkäisi jo minne'ki koko edellisestä aineesta joutuvamme. Woi niitä vanhempia, jotka keviämielisyydestä eli tuhmasta hyvätahtosuudesta taikka jostai muusta syystä, luullen muka paloviinan hyväksi, levottavaksi, lämmittäväksi, virmottavaksi aineeksi, antavat lapsillensa sitä myrkkyä — ja jopa myrkkyäki pahempata ainetta. Sillä myrkky kuolettaa ja lopettaa vaivat paikalla, mutta paloviinasta lapsi, sihen vähitellen totutettu, saapi ikuisen turmelevaisimman tavan ja taipumuksen, ynnä ikusen kivulaisuuden, typerämielisyyden, heikkouden ja kaikenlaisia ikuisia turmioita.
Lapsi vanhempanaki pitää saada asua puhtaissa, keviöissa, väljissä, talvisaikana lämpimissä, käsivarsille ja säärille ulottuvaisissa vaatteissa. Käsiä ja kasvoja — hyvä jos jalkojaki pitää joka aamu pestä kylmällä vedellä ja koko ruumis vähintäi kerran viikossa kylvetettää eli muuten pestää. Häntä ei pidä talvellakan estää ja kieltää ulkona liikkumasta, vaan ennemmin kehottaa kaikenlaisiin ruumiinkäytöksiin ja liikuntohin ulkoilmassa, joka tekee hänen vahvaksi, raittiiksi, nopiaksi ja vikkeläksi. Kolmannen ja seitsemännen vuoden välillä annettakoon hänen nukkua puoli aikansa eli kaksitoista tiimaa vuorokausittani, vaan seitsemännestä vuodesta aikain ja viidenteentoista asti lyhettäköön nukkuaikaa puolella tiimalla vuorokaudessa joka vuodelta, niin että viidentoista vuotisena tulee vaan kahdeksan tiiman paikoilla nukkumaan.
Koko tällä iällä on lapsi kaikkihin terävä, rupiava ja taipuva, jonka tähden on kovin tarpeellinen asia, heidän vanhemmiltansa saada hyviä esimerkkiä siveydestä, siisteydestä, uutteruudesta, töistä, toimista ja järjestyksestä; raittiista, juomattomasta elämästä, Jumalanpelvosta, rakkaudesta lähimmäisiä kohtaan, auttelevaisuudesta ja, sanalla sanoen, kaikista hyvistä avuista. Woi jos kuitenki jokanen, jolla jotai lasten kanssa on toimittamista, ja erinomattain vanhemmat, muistasivat minkä pahuuden tuhmilla, mielettömillä, kelvottomilla puheillansa ja muilla pahoilla esimerkeillänsä lasten keskellä ovat matkaan saattavat. Ja voi sitä, jonka kautta pahennus tulee!
Wasta seitsemännellä eli kahdeksannella vuodella pitää lasta lukemaan opettaa, eikä sillonkan komuudella ja rankasemillä, vaan miettelevällä ja palkinnoilla, jos ilman luku lapsella ei olisi halullinen. Pelvottelemiset, uhkaukset ja rangastukset, samati kun muutki oudot mielenvaikutukset, ovat vahingolliset sekä mielen että ruumiin puolesta. Eikä pidä lukuaikaa yhdellä kerralla ylen pitkittää, vaan useinki välimmiten laskea lapsi totuttuihin viattomiin huvituksiinsa ja mielentehtyihin syyttömiin askareihin. Nuorempana valitkoon lapsi itse huvituksensa vaan vanhemmaksi tullen määrätkööt vanhemmat hänelle luontoansa ja taipumista myöten sopivaisia askareita, joilla harjautuisi töihin, ei kuitenkan raskaampia, kun mitä hyvästi jaksaa.
Kesällä sallittakoon lapsen seurata vahempia ulkotöille, jotta paremmin maantöihinki tottuisi ja ilmanki tulisi soveliaasti liikkeellä olemaan. Pientä lasta varottakoon vaan mihinkään raskaampaan työhön puuttumasta ja kaikkiaki teräaseilta, eläviltä, vedestä, tulesta, kovasta päivänhelteestä ja kylmästä vahingoita saamasta. Erinomattain kiellettäköön nuorempia, heikkoja ja kivulaisia lapsia mitänä yli voimainsa nostelemasta, kauan yhdessä työssä viipymästä, pitkiä matkoja käymästä, änkään juoksemasta taikka muulla tavalla kovin vaivaumasta, josta vaan tyrät, muut puhkeamat ja repeämät ynnä montaki vikoa ja kivulaisuutta taitaisivat alkunsa saada. Parahite sopii lapsen aikansa viettää kukkatarhan, eli kryytimaiden korjuussa, keviämmissä veistellyksissä ja muissa helpommissa käsitöissä. Mitä vielä lapsi'iän taudeista ja muista erityisistä vioista olisi sanomista, sen heitämmä toistaseksi.