Kun maammoa kysyin, sano:
"Maammo on pantu paimeneksi
Kisoille kesällisille."
Ja kun siitä kysyin vielä velleäki, lausu:
"Welli paljo pakkoavi,
Äiän ottavi vähällä.
Niin mie siitä katsoin, taattoseni, jotta vaan huima onki tyttö." — "Huima sie oot itse, sano taasenki taatto, kun et älynnyt tytön lauseita. Sano olevan taattonsa eestakasin astumassa, a sillon taatto kyntämässä; maammonsa sano kesällisiä kisoja paimentavan, a sillon maammo lapsisaunassa ja vellensä äiää vähällä ottamassa, a velli ongella. Niin mene sie toiste sihen taloon, siitä saat viisaan naisen, jo tuon pakinoistaanki ymmärrän."
Meni toiste poika, teki kaupan, sai tytön, toi kotiinsa. Niin siitä lähettiin metsälle isä poikanensa. Päivän raattua, yöksi kotiin astuessa sano isä:
Jo oisit jaloki poika,
Kun mulle jalan hakisit."
Hullujaan haastavan ajatteli poika. Käyään, astutaan, sano taasen ukku:
"Jo oisit jaloki poika,
Kun tekisit tien lyhemmän."
Ajateli taasenki poika: hullujaan pakajaa. Oli aikoa vähäsen, lausu ukko: