Olisiko vaaka vahva,
Waaka paljon painavainen,
Jolla Pielisen pitäjän
Saisin vaivat viesatuksi; 60
Kun en saattane sanoilla,
Tätä muiten muistutella.
Anto armias Jumala
Pitäjälle Pieliselle,
Jakopin jalon lähetti, 65
Juuri aikana kovana,
Wainon viimeisen nenässä;
Kun tuli käsky kovempi,
Juuri ankara anomus,
Että miesten miehullisten, 70
Uljanmuotosten urosten,
Pitäjältä Pielisjänven,
Lieksan kirkon, liepehiltä,
Piti mennä Öllöllähän,
Kittehelle kiiruhusti, 75
Soan tuimahan tulehen,
Wainon vallan valkiahan;
Jätetyksi jättämähän
Oikiat omat kotinsa,
Suen suuhun saalihiksi, 80
Metsän karhun kartanoksi,
Pesiksi metsän petojen.
Waan jos oisi joutununna
Tämä kansa Karjalahan,
Tuiki olisi tuhottu, 85
Kaikki tarkkahan tapettu,
Niinkuin kurjat Karjalaiset
Surkiasti surmattihin.
Kohta kiivas kirkkoherra
Arvasi tämän asian, 90
Käännytti pitäjän kaiken,
Palautti hyvä paimen,
Ennenkun Enohon pääsit,
Ulos uksesta pitäjän;
Sitte rajoja omia 95
Näillä varsin varjellutti.
Waan ei arvannut hyväksi
Yksi osa yllytetty
Töitä miehen miehullisen,
Toimia totisen miehen; 100
Alko juttu julma aivan,
Warsin vahvasti kuottu.—
Maan ei suonut suuri luoja,
Sallinut jalo Jumala,
Syyttömästi syyhyn saavan, 105
Tämän miehen merkillisen,
Tämän vartian vakaisen;
Ajo hänen asiansa,
Juuri selväksi selitti,
Päästi juonista pahoista, 110
Kiusauksista komista.
Eipä muistanut vihoja,
Eikä palkinnut pahalla
Tätä tyhmyyen tekoa,
Yllytystä ynsiätä; 115
Kimet makso kiitoksilla,
Töminät hyvillä töillä.
Koska korkia Jumala
Rauhan rakensi sulosen,
Kohta kiivas kirkkoherra 120
Alko huolella havata,
Kuinka kallis Katekismus
Oli jäänyt oppimata
Tässä Pielisin pitäässä,
Polosessä Pohjanmaassa; 125
Kuinka varsin vähä niitä
Löyty lapsien seassa,
Jotka tunnossa Jumalan
Olit oikein ojetut,
Warsin vähä vanhemmista 130
Opin oikian osasit.
Kohta alko ahkerasti
Opin töitä toimitella,
Hartahimmalla halulla;
Läksyt lapsille asetti, 135
Warotteli vanhempia
Ahkerasti etsimähän
Lastensa sielun parasta,
Josta tarkkahan tavotit
Pielisen pitäjän miehet 140
Kirjaopin kiiruhusti.
Nyt on kirjat, kiitos luojan!
Tallella joka talossa,
Saavat silmillä omilla
Tieon tahosta Jumalan. 145
Kuka kaikki kirjoiteli
Hänen työnsä toimelliset,
Joka joka askelessa
Etsi kaikkien etua!
Kun hän maalla matkusteli 150
Kyliä luettamassa,
Niin hän hellällä halulla,
Syämellä sulosella,
Puhutteli pienimmätki,
Jotka tunsi tarkimmasti, 155
Niminiettuhun nimitti.
Ei niin huonoa havannut,
Että häntä ylenkatso,
Oli isä itkeville,
Wahva turva vaivasille. 160
Empä ole ennen nähnyt,
Toiste tuokohon Jumala!
Joka kaikissa tiloissa
On niin selvä neuon seppä,
Kun tai Pielisen pitäjän 165
Äsken kuollut kirkkoherra,
Wasta tullut vainajaksi.
Sai se korvet kasvamahan,
Kuivina kukostamahan,
Anto opin oivallisen, 170
Kuinka kuitenki pitäisi
Niistä niittyjä raketa;
Tietti kirkon kiitettävän
Kappelille kaiketi'ki,
Toista myöski toimellansa 175
Juuvan rannalle rakenti,
Laitto Lieksahan lujasti
Juuri jalot kellonjalat,
Saatto paikkahan samahan.
Kuka kaikki kirjotti 180
Hänen työnsä toimelliset;
Ei se säitä säikähtänyt,
Walittanut vaivojansa,
Waikka kahesti vaelsi,
Kulki poikki Pohjan merta 185
Kuninkahan kaupunkihin,
Luoksi säätyjen läheni,
Tämän pitäjän hyväksi,
Ynnä kaiken Karjalanki.
Waanpa toisella tovilla 190
Kun kulki Waasan merellä,
Nousi tuuli tuima aivan,
Joka laivan lainehilta,
Aluksen ajo karille,
Hahen särki säien voima, 195
Pohjan puhkasi kivehen.
Kuitenki hänen hä'ästä,
Herra vaarasta vapahti.