Kuolasta 16 Helmikuuta 1837.
Post varios casus, varia et discrimina rerum
Stetimus hic tandem — — —
Muusta matkastani tällä kertaa en huoli'kan mainita, vaan ainoasti muutamilla sanoilla kirjottaa Suomalaisten ja Lappalaisten asuntopaikoista ja rajoista näillä seuduin. Kotoa matkaan antautessani luulin suomalaisia kyliä löytyvän sillä saarennollaki, jonka rajoittaa pohjaspuolelta Jäämeri, itäpuolelta Walkiameri etelätse Wienameri ja Kantalahti, lännetse vastamainittu lahti, Imantrajärvi, Kuolajärvi, Kuolajoki ja niiden välimanteret. Wielä luulin Petsoran maallaki, Wienan kaupungista itäänpäin, Suomalaisia paikoitse asukselevan, koska kartasta katsoen siellä löytyy suomalaisia nimiä, esimerkiksi Kylmäjoki, Elmajoki, Usajoki, Jeletsjoki, Kolvajoki jne, jotka näyttää tavallisista suomalaisista nimistä Kylmajoki, Ilmajoki, Uusijoki, Jäletjoki, Kolvajoki tulleen. Waan täällä ja matkallani ylöspäin tarkemmin asiata tiedusteltuani, edellämainitulla saarennolla ei asu, kun harvakselta Lappalaisia ja Petsoran maalla ei muuta, kun Samojeetalaisia. Heitä siis en ni kehtaa'kan paikalla katselemaan lähteä, jolla toimeni, Suomen runoja ja muita semmoisia kerätä, tulisi kehnosti täytetyksi, vaan sen siasta lähden täältä Suomen puolelle Inaran seuduille ja siitä rajaa myöten eteläksi Pääjärven paikoille, josta taasen käännyn Wenäjän Karjalaan Tuoppajärven ja Alakuittijärven itärantoja Kemin linnaan saati seuraten. Niin sieltä taasen lähden Suomen rajoja kohti ja tulen Toukokuun alussa viikoksi eli kahdeksi Kajaaniin, kesävaatteisiin muuttaumaan. Siitä sitte matkaun rajaa myöten Sortavalan kaupunkiin saati ja luultavasti edelle Aunuksen maalle. Sillä tavoin Wienassa eli Arkankelissa en tule'kan käymään, vaikka esinnä aion. Se matka vaan suotta veisi minulta kaksi eli kolme viikkoa, ettei siitä olisi muuta hyötyä, kun vähäsen itselleni, jos voisin oppia paremmin Wenäjän kieltä sillä ajalla puhumaan. Täällä ja kylissä Kannanlahden rannalla olen mainittua kieltä viikkokauden lukenut ja kirjottanut, jotta puhe jo alkaa jotensa'ki käydä, vaan peräti toisin, kun tavallisesti tapahtuu. Muut oppivat esinnä ymmärtämään, siitä puhumaan outoa kieltä, vaan itse olen oppinut ennen puhumaan, kun oikein ymmärtämään, mitä toiset puhuvat. Sentähdenpä isäntäni, kun muuten en saa tolkkua, välistä kirjottaa sanat paperille, josta paremmin älyän. Ilman, on minulla ollut kyllin kielien kanssa näinä aikoina tekemistä. Kylissä Kannanlahden länsirannalla puhuttiin enimmäksi Wenäjän kieltä, harvat Suomen eli Karjalan kieltä, Kannanlahden päästä pohjaseen tuli Lappi vastaan ja Kuolassa puhutaan Wenäjätä, paitsi mitä kaksi eli kolme miestä, jotka ovat tänne Karjalan kylistä muuttauneet, vähin puhuvat suomeaki. Tohtori taasen puhuu latinata ja Kommentantin roua saksaa. Niin on minulla välistä neljän eli viiden kielen kanssa yhtaikaa tekemistä. Jotta sillätavoin toisinaan naurattavia sekannuksia ja erhetyksiä tapahtuu, on kyllä arvattava asia. Niin kysyi muutamana päivänä isäntäni minulta Wenäjästi, jos minulla oli vaimoa. Waan kun hän paremmin älytäkseni, eli muutenko, ei käyttänyt venäläistä sanaa sjena, vaimoa merkitsemään, vaan juutilaisen eli ruialaisen sanan kona, niin älysinki kysymyksen, kun olisi hevosia (конь) vaarantanut ja sanoin kaksiki itselläni kodissa olevan. Roua, joka myös oli huoneessa, silmäili esinnä pitkältä minua ja sitte, asiasta oikian tolkun saatua, rupesi nauramaan, jotta ei tahtonut loppua tulla.
Waan näistä ja muista mainitessani, jopa peräti unohdan asian, josta esinnä rupesin kirjottamaan. Niin on siiis viimmenen suomalainen kylä, Wenäjän puolella rajaa, Tumtsa Pääjärven pohlaspäässä Suomen pitäjän, Kuusamon, pohjaspäätä kohti. Siitä, jos suoraan lähdet Kannanlahden päähän, ei ole yhtäkän kylää välillä, eikä pohjaspuolella sitä liniata ollenkan suomalaisia kyliä, harvassa likimmäisillä seuduilla eteläpuolellesi. Tavalliset taipalet kylien välillä ovat 2, 3 ja 4 penikuormaa. Rantakylissä Wienamerta vasten puhutaan kaikissa Wenäjän kieltä, harvat malttavat karjalata eli suomea. Semmoisia kyliä mainitulla rannalla löytyy 1. Kieretti, siitä 40 virstaa luoteesenpäin 2. Mustajoki (venäj. Tjsernarieka), 20 virstan päässä yhtä suuntaa 3. Kouta, siitä pohjaseen 30 virstan matkalla 4. Knäsöi ja viimmeseksi koillista suunta 5. Kannanlaksi, taasen 30 virstaa matkattua. Niin tällä 120 virstan pituudella ja itsellä meren rannalla ei ole, kun viisi kylää, vaikka kyllä Kieretti ja Kouta ovatki suuria, kun Kajaanin kaupunki. Wähän pienempi on Kannanlaksi, ja Mustajoki ja Knäsöi vielä pienempiä, noin 30 eli 40 talosta. Mitä vähä ulompana meren rannasta pienosia kyliä löytyy, niissä kaikissa paajitaan (puhutaan) karjalaksi, vaikkei ole'kan niissä sitä miestä, tuskin pientä poikanalikkaakan, joka ei keralla sokertelisi Wenäjänki kieltä. Karjalan runot ovat niissä pian kokonansa hävinneet ja Wenäjän tavalliset pajahdusvirret niiden siaan tulleet. — — —
Mehiläisen Toimittajalle.
Kunnioitettama Wirka-veli! Eihän mehiläinen inhonne ko'ota mettä vierailta kukka-ke'oilta, sentähten toivon Mehiläisennekin suostuvan ventoon kirjallisuuteen. "Myrsky" on käännetty tarinasta: Мореходъ Никишинъ сог: Александра Марлинскаго. Jos kuukaus-kirjassanne tilaa lienee, ja tämä koet kelvannee, anon nöyrästi painattamaan siihen. Ansaisi Kaunis-kirjallisuus Suomenkin kielessä, luuloani myöten, enemmin tarkauutta kuin tähän asti on nähty. Sen kauttahan muut täydellisimmiksi viljellyt kielet lieneet saaneet arvonsa, ihanuudensa.
Narvan Linnassa 11/23 Helmik. 1837.
Cn. Sr.
Myrsky.
(Wenäjästä).