Ennenkun Braahen ja Salon seurakunnat määrättiin yhdeksi kirkkoherran alaksi tuli Braahen papille saatavansa ainoastaan kaupungista ja kaupungin alasinta Palon ja Savolahden kylistä, jotka, vielä kaupungista erottuansaki, kävivät Braahen kirkkoa ja maksovat Braahen papille.
Kohta alussa oli Kreivi toimittanut urkunistanki Braahen kirkolle. Ensimmäinen pieni urkulaitos oli Korten toimittamasta. Suurempi ja täydellisempi saatiin kirkkoherra Gabrieli Westsynthiuksen aikana, joka kuitenki 1714 vuoden sodassa jälle hävisi. Ensimmäinen urkunista oli Sakarias Palmu, jälkeenpäin raatimieski Braahessa. Sillon makso kaupunki 40 talaria hopiossa vuosipalkaksi urkunistallensa, jolle myös Salon ja Siikajoen sillon vielä yhdistetyistä pitäjistä tuli kaksi kappaa jyviä joka talosta vuosittain.
Sittekun asukasten luku Braahen kaupungissa tuo tuostaki eneni ja kaupunki muutenki oli tullut parempaan voimaan, määräsi esivalta 18 päivänä Maaliskuuta 1689 emäkirkon oikeuden Salosta Braaheen muutettavaksi. Samassa määrättiin että 140 savua Salon seurakunnasta Pattijoen ja Olkijoen kyläin kanssa tulisivat iäksi päiväksi olemaan Braahen kirkkoherran alaa, vaan muut 260 savua eroamaan Siikajoen pitäjän hyväksi.[2] Sihen asti oli seurakunta itse valinnut pappinsa, mutta sitte tuli kirkkoherra esivallan mäarättäväksi.
Wanhoista kirkon tarpeista lienee nimitettävä kullattu hopiainen altarimalja, kahda'päin leviä, keskipaikalta hoikka. Sen on keskipalkalla koru, jonka pienoilla luetaan novinr. Sama malja on nyt uudistettu, kuitenki mainitun korun särkemättä.
Ennen pidettiin joka kolmantena sunnuntaina ruotsalainen kirkonmeno. Sitte, seurakunnan anottua ja Konsistoriumin sihen suostuttua, sääti esivalta 19 Heinäkuuta 1737 ruotsalaisen jumalapalvelon joka sunnuntai pidettäväksi, ei kuitenkan niin, ettei suomalaistaki pidettäisi. Waan ruotsalainen ehtosaarna muutettiin pian jälle suomalaiseksi.
Ensimmäinen lastenkoulu Braahessa tuli kohta kaupungin alussa toimeen. Kouluhuone seiso maalle'päin torista ja raastuvasta. Sitte rakettiin 1693 vuoden paikoilla uudet koulun ja opettajan huoneet kadun kulmaan länsi- puolella kirkkoa, jonka siaan taasen v. 1757 uusi kaksikertanen kuoluhuone kaupungin kululla rakettiin.
Hallintoasioista.
Kreimi Braahe piti siitäi hyvin huolta, saada kohta alussa ymmärtäväisiä miehiä uutta kaupunkiansa hallitsemaan, tukemaan ja kartuttamaan. Niin sääti raastuvan oikeuden v. 1650 Saksasta tulleella Porimestarilla ja muilla kunnollisilla oikeuden jäsenillä. Nykyään kuuluu sihen Porimestari, Notarius ja viisi Raatimiestä. Myös pykäytti Kreivi ensimmäisen raastuvan ja varusti sen tornilla, tiimakellolla, soittokellolla, monilla kuvalaitoksilla ja sakaralauteilla. Waan tämä raastupa palo 1714 vuoden vainossa, jonka jälkeen 1729 uusi kaksikertanen raastupa laitettiin, seit torniniekka ja kellolla, jolla on kaksi virkaa, sekä soitettava, että tiimoja lyövä. Waapunaksi Braahelle anto Kreivi osan omasta kreivillisestä vaapunastaan, kypäripäisen ratsastajan miekka kädessä, jonka ympärillä on luettava SIGILLIUM CIVITATIS BRAHE.
Kaupunkiin laitettiin kaksi tullia 1670 muoden paikoilla. Toinen niistä oli itäpäässä kaupunkia, maantien suulla, toinen länsipuolella, laiturin vaiheilla rannalla. Tullivirkaa toimittivat yksi tullipäällys, yksi kirjotusmies ja kaksi etsiätä. Ensimmäinen postikontuori Braahessa sai v. 1684 toimeen.
Kaupungilla ei ole ollut minkänlaisia parempia varustuslaitoksia vihollisia vasten. Niin kauan kun merivesi vielä enimmäksi osaksi piiritti paikan, oli sillä kulmalla, josta maantie kävi ulos, eräs kahdeksaseinänen torni kahdeksalla rautakanunalla, vaan jotka Kyrön tappelon jälkeen 1714 Kajanin linnaan vietiin. Näyttää kun olisi mainitulla tornilla kanuninensa ollut mielenä sotaaikoina esteskellä pienempiä vihollisjoukkoja maapuolin kaupunkiin pääsemästä. Sillä semmoisista oli, vieläi kansan keskessä käyviä tarinoita myöten, toisinaan kylläki hätää. Kerranki oli joukko vihollisia tullut ja, ei suoraan kaupunkiin päästen, majautunut Salon lahden viereen niemelle. Illasta polttivat nuotioita ja nukkuivat ohelle. Waan jonkun ajan nukuttuaan sammuivat valkiat. Kaupunkilaiset sen havaten riensivät paikalle ja surmasivat tykkynäan koko joukon. Niemellä on siitä seikasta vieläki nimensä. Toisen kerran oli taasen eräs semmoinen joukko, rosvottuaan kaupungin ympäristöllä maataloissa, ottanut kaksi poikaaki ja matkaansa vienyt Braahen edustalle, saarelle, johon yötyvät. Yöllä heräsivät pojat ja nähden nukkuvan rosvoajansa, riensivät rannalle, lykkäsivät ulos kaikki veneet ja astuivat itset viimmeseen, niin pois saarelta soutaen. Waan ennen kun ennättivät ulommaksi päästä, oli eräs rosvoista herännyt ja nähden ei poikia missänä, hänki rannalle juossut. Wenettä ei saaden lähti uimalla jälkeen. Mutta vanhempi pojista souti kykenemiseen ja kehotti nuorempaa airolla saavuttavaista uimaria päähän takomaan, jonka tekiki sillä onnella, että pääsivät hädästä ja orjuudestansa.