Jo tuli juttu julkisesti,
Saatu on laulu laitettuna,
Poikaiselta Pohjanmaalla.
Poika ruhjuksi runosi,
Hämäläisiä häpäsi, 5
Jost' on mieli muutuksissa,
Sydämeni suutuksissa,
Pieksiäisen pieksemistä,
Laulun laittajan puheista.
Woipa pöllö, pölkkypäinen! 10
Kun ei saata solvaamata,
Hämettä häpäsemätä,
Runojansa rustaella,
Kirjotella Kaisastaki,
Taikka muistaki monesta, 15
Neitsyistä näppäristä,
Pohjanmaanki mainioista.
Sanon suorasti sanani:
Ole ilman solvaamata,
Hämettä häpäsemätä, 20
Pännälläsi pieksemätä!
Hämeessä on hyviäki,
Hämeessä on huonojaki,
Samoten kuin Savossaki,
Että Pohjolan perillä, 25
Kaukanaki Karjalassa.
Eikö ole Hämäläinen,
Kasvanut Hämeen kylissä,
Itte Jaakoppi Juteini,
Joka ainaki alotti 30
Ensin työlle työntäyä,
Suomen soittokanteletta,
Hartahammalla halulla,
Käsissänsä käännätellä;
Josta sitte muutkin miehet 35
Savmat opin oivallisen,
Herätyksen herrasmiehet,
Suomen solmeta sanoja,
Kirjohinsa kiinnitellä.
Waan jos tahdotkin tapella, 40
Oivallisesti otella,
Pyydän Sua heittämähän
Pari kopekkaa kokohon,
Että saataisi Sanomat,
Sitä varten valmistetut 45
Ittepäällänsä erittäin,
Kussa kempit keskustella,
Toinen toista haukutella,
Saisit aina aikalailla;
Kutka sitte kuttuttaisi 50
Pännäsotasanomiksi;
Paljo onkin pyytääkseni
Minun näitä Mehiläiseen.
——
Sinä Hämettä häpäset,
Solvaset Hämeen sukua; 55
Eikö ole omassa maassa
Kyllä työtä kynälläsi,
Laulullasi laittamista? —
Olenpa kuullut kummempia
Pohjanmaanki poikasista, 60
Kuin ovat pojat poloset
Tavoissansa taidottomat,
Naidessaki naurettavat,
Etteivätten ensinkäna,
Tutki tointa lajinkana, 65
Morsiantensa mokomat.
Eikä myös muusta menosta
Pidä pitkiä puheita,
Ei tahdo tapoja tietä;
Sitä vaan varottelevat, 70
Puhemiehiltä puhuvat,
Kyläkunnin kuulustelvat,
Mistä tukku tuhansia,
Saisi satoja kätehen.
Niin on tyttö tyhmempikin, 75
Kelpopiika kehnompikin,
Waikk' on taidoton tavoissa,
Tyhmä töissä, toimissansa;
Tyttö tylsä hyppysistä,
Ettei tartu taitavasti 80
Kutomahan kangastakan,
Neuloksia neulomahan.
Eikä lankaa laadullista,
Kehrää ensin kelvollista:
Sykkärä joka syleltä, 85
Katkos kahdelta syleltä.
Niidet ei nouse nostamata,
Eikä syöstävä osa'a,
Juokse'kan jukuttamata;
Lapasia laineittaisin, 90
Koko kangas kirjavana.
Ei osaa olutta panna,
Maustella maltahita,
Ruan keittää kelvottoman,
Padat polttaa pohjillensa. — 95
Waan miehet Hämehen maalla,
Pojat taitavat taloissa,
Puhemiest' ei ensinkänä
Ota asian aluksi;
Itte silmillä sitoopi, 100
Avionsa arva'api,
Sitte kirjan kirjottapi,
Tykö työntäpi paperit,
Kuin on ensin kyllin nähnyt
Tytön taitoja, tapoja; 105
Nähnyt taidon tansissaki,
Kuinka irki ittestänsä,
Ompi valpas varpahista;
Käynyt kanssa kammiossa,
Saanut nähdä neuloksia, 110
Kangaspaikkoja paraita,
Pienen paidan umpeloita:
Onko hyvä hyppysistä,
Tarkka, sormista terävä;
Askareihin aina nopsa; 115
Kuinka aina aikasehen
Lähtenepi läävähänsä,
Lennättäpi lehmäin oljet,
Heinät lampaille ladosta;
Osanneeko olven panna, 120
Makujuoman juoksutella;
Kuinka keitto kelvollinen,
Kuinka kanssa kaakku kypsi,
Kaikki paikat puhtahana;
Onko pesty penkit, pöydät, 125
Onko laattiat la'astu,
Walkehita vaattehetki,
Kaula kauniisti sidottu.
Kuin on taidon tarkon nähnyt,
Opit oikein havannut; 130
Tuosta alkaa tunnustella
Luonnön lahjoja lujia,
Sydämenkin siveyttä,
Ettei ole suuri suulta,
Eikä leuoilta leviä: 135
Kuinka veisti vehnäsuulla,
Kanssa vierasten visersi;
Kuinka päivän kuluttua,
Ehto'olle ehdittyä,
Wiepi vierahan levolle, 140
Wuotehen varustelepi,
Polstarilla pehmittäpi,
Kamarissa kaunihissa;
Jossa vieras viipymätä
Saapi unta onneksensa. 145
Sitte tullen toisen päivän,
Aamulla ja aikaseenki
Tyttö häntä tervehtäpi,
Hyvä huomenta sanopi,
Sulhaistansa suuteleeki; 150
Kantaa kahvea hänelle,
Antaa vielä aamuryypyn,
Saattaa sitte suurukselle,
Wiepi vierahan ruvalle.
Niin on kyllä neitsyitä 155
Hyvänlaisia Hämeessä,
Waikk' ei sihti silmäin eessä,
Häntä velmuja vetele.
Muuten on puku pulskiasti,
Kaunis kattoa jokaisen. 160
Itte langan laittelevat,
Kehräävät, keikuttelevat,
Aamupuhteilla varahin,
Että myöhän ehtoisilla.
Itte kankahan kutovat, 165
Kaunihisti kalkuttavat.
Itte kanssa kaikkityyni
Lenningitki laittelevat;
Ei menetä mestarille,
Rahojansa raatarille. 170
Kaikki kaulakoritukset
Itte tyttäret tekevät;
Neulovatten neulallansa
Koukkujasi konstikkaita,
Kukkaisia kaunihita, 175
Kamritsiin kahisevahan,
Tyllihinkin tyyrihisen,
Ettei enän ensinkänä
Saa rahoa Raumalaiset
Pitseistänsä pienoisista. 180
Täällä tyttäret Hämeessä
Kaikki jo kirjoittavatki,
Suomen vallan suorastikin,
Wenäjänkin vähitellen
Nimiä nimittelevät. 185
Tansit monet taitavasti,
Oikein tansata osaamat;
Katrillia kaunihisti,
Mallan hyvin valssiakin,
Marsyskata maittavasti, 190
Engelska on entisellä,
Polska ei se paljo potki.
Waan jos tahdit tansissakin
Kyllä oikein osaavat,
Niin ei säästä sormiansa 195
Talikkoonkan tarttumasta;
Ei lapio paljo paina
Ajallakin ollessansa,
Eikä vanko varsinkahan
Rasita roviomailla. 200
Weisaelisin vähäsen
Wielä meidän miehistäkin:
Meidän miehet miehulliset,
Urohomme oivalliset,
Suotkin kaikki, suurimmatkin, 205
Korkeat, kivisimmätki,
Kiertelevät, kääntelevät,
Woimallansa vääntelevät,
Ojilla ojittelevat,
Kuivina kukoistamahan, 210
Kaunihisti kasvamahan;
Josta meitä moni muukin
Kiitti työssä kiivahaksi,
Talon töissä taitavaksi.
——
Paljo olis pantavata, 215
Wielä veisaeltavata,
Waan on aika aivan kallis,
Ahtahat myös ajatukset;
Eipä päästä paljo lähde,
Kuin en tullut keksimähän 220
Wiisauden viljamaita. —
Juteini se juttelepi,
Sananlaskussa sanopi,
Kirjain kautta tyhmemmänkin
Wiljelevän viisautta; 225
Minä en tiedä miesi raukka
Nimiäkän nimitellä,
Missä viisaus makaapi,
Maanneeko joka miehen päässä.
Waan jos varsin makaisikin, 230
Kuitenkin on kulkialla
Tie tietty turvasampi;
Se on tallata tasanen,
Eikä eksytä urosta.
Joko laannen laulamasta, 235
Waiko vielä viimeiseksi
(Joska saisin sopivaksi)
Terveisiä toimittaisin
Teille ———
Joka runot rakenteli, 240
Pani lehden lentämähän,
Joka kuulta kulkemahan,
Mehiläisen meidän maalle;
Jota alkovat alussa
Moni täällä moitiskella, 245
Kieltä Karjalan kirota,
Tulen saaliiksi sanoa,
Palamaan paiskattavaksi.
Waan jo tuli tutummaksi,
Sanat senkin selvemmäksi, 250
Ettei laitella loruja,
Eikä runoja revitä.
Näitä teille terveisiä
Totisesti toivottapi
Gustaviksi sillon kuultu, 255
Kosk' on päätä kastettuna,
Toisin: Tureeni suvulta,
Panonimellä Paturi.
Jälkimaine. Nykysestä runosta ja kolmesta ynnä sen kanssa lähetetystä laulustaan, nimittäin: Neittyen Ihanaisuudesta, Neittyen Hyräilemisiä Suvella, Nuoren Miehen Elämästä, saan tekiätänsä tällä tavalla kiittää. Sanotaan sanalaskussa olevan leikilläki siansa, enkä siis luule'kan kenenkän Hämäläisen, vähintäki en nykysen runontekiän, Waaraslahden Kaisan runosta oikein todella suuttuneen. Samalla toivolla painautan tämänki runon Hämeen puolesta, enkä luule siitä Pieksiäisen tahi jonkun muun pahastuvan, jos aina ei kiikettäisikän. Kauaksi jääneitä taitavat jo ne ajat olla, joina todenki perästä toinen maakunta toistansa solvasisi, haukkuisi, herjaelisi. Mitä vieläki semmoista toisinaan kuullaan, tosiaanki ei ole kun silmää leikkipuhetta.
Koska tekiä on siksi minua uskonut, että pyytää muka parantamaan runoansa, josta itseki ottaisi neuoa toistaseksi, niin suatsemallansa saan sanoa ajatukseni, että sanoja: solvaamata v. 11,19 — Hämeessä v. 22,23 — pyytääkseni v. 52 — lankaa v. 83 — kehrää v. 84 — (keittää v. 94 — alkaa v. 131 — kantaa v. 151 — antaa v. 152) — kehräämät v. 162 — maanneeko v. 229 — saaliiksi v. 247, muutamia muita nimittämättä, pitäisi ääntää seuraavalla tavalla: solvamata, Hämesä, pyytäkseni, lanka, kehrä, keittä, alka, kanta, anta, kehrävät, maanne, saaliksi, ennenkun ne oikein hyviä runovärsyjä nykysessä siassaan tekisivät. Niin niitä kuitenkan ei kaikkia Hämeenkän suomessa äännetä.