Olleekohan se niin tärkin tarpeellinen tietää syytä kunki maan nimitykseen, koska nimi vaan osottaa erotuksen paikkakuntien välillä toisistansa? — Jos kuiten nimityksestä löyttäisi joku historiallinen osviitta, niin siinä se ei olisi vähästä arvosta. Kotimaamme nimestä Suomi on kauan, monelta ja monella tavalla arvailtu. Niin on joku muistaakseni arvaillu Suomen saaneen nimensä kalain suomuista, joista täällä järvet muinoseen ovat olleet rikkaat, ja niin osaillu Suomu-maa, josta sitte Suomen-maa. Toinen on muistellu sen luontoalaa, että on soinen, ja tavotellu sitä asukastensa suhten kutsutuksi Suomiehen-maaksi, josta taas tuli Suomenmaa. Mehiläisessä luettua Suomen syntyä (Mehil. 1836, Tammik.) ja kuvailtua Suomen nimityksen alkua et kyllä itsekään pidä muuna kun mielitapailemana, senverosena, kun entisetki tapailemat Suomen nimestä. Kuinka kunki osaama lie oikea ja keskeä arvattu, sitä mie tok en tuominne, vaan edestuon omani, jos ei yhtä varman, kuiten monen mielestä kenties yhtä epäalasen mietteheni mainitusta nimityksestä. En siis luule'kaan kotimaatamme niistä jo arvelluista syistä nimitetyksi, vaan seuraavalla tavalla nykysen nimensä saaneen:
Nykyjään kaikki uskovat, esi-isäimme eli Suomalaisten ei olevan Suomen alkuasukkaita, vaan tänne muualta tulleen, kuin myöski, että Lappalaiset sitä ennen asuskelivat yli koko Suomen maan, siksikun maahan tulevilta Suomalaisilta karkotettiin pohjaista kohden "Lapin laajoille saloille", kuissa nytki vielä heitä on monet kylät Ruotsin, Wenäjän, Ruidan ja Suomen hallitusten alla. Uskottavasti oli Lappalaisilla jo Suomessa asuessansa nykyinen niin hyvin kansan, kun asuntomaanki nimensä. Lappalaiset keskessänsä eivät rakasta Lapin nimeä, vaan on heillä omat nimensä Same, Sabme, Lappalainen; Same-ednam, Lapinmaa; Same-ulmnits, Lapin kansa; Same-Olma, Lapin mies; Samenissun, Lapin vaimo. Nyt on kysymykseni: eivätkö Suomalaiset s.o. Hämäläiset, Savolaiset, Karjalaiset, Kainulaiset saattaneet yhtä hyvin ottaa maan entisen nimen, kun anastivat itsen maanki? Arvattavasti kutsuivat he maata, koska se vielä oli Lappalaisten hallussa, Saameksi eli Saamen maaksi, sillä niin nimittivät Lappalaiset sitä. Kun sitte joku osa esi-isistämme muuttautu maahan asumaan, niin sanoivat itsensä, sekä muut sanoivat heitä Saamessa asuvan. Tämä Saamen nimitys saatto sitte jyrkemmän Karjalaisen kielen tapaan pian muuttua Soameksi ja nykyjään tavalliseksi Suomeksi. Torneus [Prosten o. Kyrkoh. i Torneå, Mag. J. Tornei beskrifn. öfver Torneå och Kemi Lappmark, förf. 1672, pag. 6] sanoo Lappalaisten ottaneen Samen nimensä Suomalaisilta, mutta uskottavampi on vastahakaan tapahtuneen ja Suomalaisten Suomen nimensä Lappalaisilta ynnä maan kanssa perineen. Eli emme usko Lappalaisilta tätä nimeä saaduksi, niin on se jostain ainaki saatu. Toivatko Suomalaiset sen matkassaan, entisen asuntomaan nimensä uudelle antaen? Mutta missä olisi se maa sillä nimellä ollu?
[Ei kyllä missään. — Epäilemättä on Suomalainen joku myöhäsempi nimitys kansallemme. Esi-isiämme muinastiedoissa sillä nimellä ei tunneta missään. Wenäjän Karjalan asukkaat, ehkä puhuvat selvää Suomen kieltä, eivät kuitenkaan sano, puhuvansa Suomen, vaan Karjalan kieltä, eivätkä nimitä itsiänsä Suomalaisiksi vaan Karjalaisiksi. Myös Suomen maan sisässä en paikkoja, joita erittäin nimitetään Suomen-niemeksi, Suomelaksi j.n.e., ja jotka näyttävät todistavan, että niinä aikoina, joina semmoiset nimet saivat alkunsa, Suomen nimitys ei vielä ollut ylehinen koko maalle. Ehkä näitä paikkoja ennemmin, kun uusi Lapin nimi syntyi, juuri nimitettiinki Lappalaisten varsinaisesta nimestä Same, josta samasta vielä ehki ei Saiman järviki saanut nimensä. (Mehil. toimittaja.)]
Niin on ajatukseni Suomen nimityksestä, että luulen uskottavimmasti sen olevan jättöperintöä entiseltä maasta paenneelta Same-suvulta s.o. Lappalaisilta.
Jos nyt joku kysyy miksi Same-kansaa nykyjään kutsutaan Lappalaisiksi, niin täytyy vastata, että en tiedä, eli että esi-isämme, kun ottivat heiltä entisen vanhan nimensä, antoivat tämän uuden sen siaan, koska olisivat ilman nimettömäksi jääneet. Torneus luulee Ruotsin sanasta "lappa" s.o. paikasta, Lapin nimen tulevan, niinkun olis Lapin-kansa muista kokoon paikattu ja arvelee heidän kielensäki olevan muista kielistä yhteenkerätyn. Mutta Suomalaisille olivat luullaksemme Lappalaiset ennen tutut, kun Ruotsalaisille, ja he kutsuvat heitä vissin tällä nimellä, josta samasta Suomalaisesta nimityksestä Ruotsalaisetki lienevät saanet sanansa Lappe, Lappman, Lappland, Lappmarken. Wiimeiseksi saan sanoa ajatukseni, että näyttää, kun olisi nimi Same, Same-ednam yhtä sukua Samojedalaisten nimen kanssa. [Katso: Beskrifn. öfver de till Sverges Krono hörande Lappmarker af Mag. Pehr Högström pag. 56.]
[Lapin nimen luulisimma, jos on arvelulle siansa, tulleen Suomalaisesta sanasta loppu, josta o sitte jollain tavalla lie a:ksi muuttunut, kun ovatki vähä sukua toinen toisellensa äänikkeet o ja a. Wenäläiset sanovat o:lla Loparj. Kun pakeniki paras osa kansasta ulos maasta, niin taittiin niitä, jotka ainaki jäivät jälille, nimittää loppu-kansaksi. Muutenki asuskelivat erämaasa eli loppu-äärissä niitä paikkoja, jotka Suomalaisilla olivat asuttavina. (Mehil. toimittaja.)]
Ihmissusista.
Niin Suomalaiset, kun moni muuki kansa maailmassa ovat uskoneet — ja osittain uskovat vieläki — että ihmisiä taitaan noidilta eli loihtioilta muuttaa susiksi ja muiksi metsän eläviksi. Mistä tämä taika, joka jo oli ennen Kristuksen syntymä-aikoja voimassa, lienee alkunsa saanut, sitä emme voi oikein arvata. Mahtaa kuitenki ihmisten taipumus, helposti uskoa kaikenlaisia vastaluontosia asioita, olla jona kuna syynä, ja toisena kavalien petturien kehumiset ja jaaritukset mahdistansa. Sillä kun kehuivat taitavansa kenen tahansa sudeksi panna ja toisinaan uhkasivatki, ellei heitä mieltänsä myöten hyvitelty, niin siitä vähitellen kyllä saatti mainittu usko alkunsa saada. Wielä taisi seki eistää tämän taion eli luulon levenemistä, että löytyy ja on kaikkina maailman aikoina löytynyt niin monta ihmistä, jotka mielen-laatunsa ja muun elämänsä suhten ovat pikemmin sutten ja karhujen, kun ihmisen luontosia. Majuri Lagervalli Ruotsinkielisen runotarunsa, "Brudskaran", esipuheessa lausuu nähneensä monta semmoista ihmistä, vaikk' ei yhtään, joka koko muodollansa olisi sudeksi muutettu. Mutta sanoo monen muun todistaneen, semmoisiaki nähneensä, joiden myös ruumiillinen muoto olisi tullut muutetuksi ja olleen heillä muistimia näistä muutokas-susista, niinkun solkia, nypliä eli knoppeja ja muita kapineita, joita näillä muuttumis-ajallansa olisi päällä ollut ja sitte susinaki ollen säilynyt. Semmoisia muutokas susista saatuja muistimia sanoo pidettävän monikertasessa arvossa koska luullaan niiden avulla voitavan ihme'töitä tehdä.
Itse lassa ollen kuulin syntymäpaikoillaniki Etelä-Suomessa monasti susiksi muutetuista ihmisistä kerrottavan ja olin sillon kyllä miks'en minäki samassa uskossa, että niin voidaan ihmisiä muuttaa. Wielä muistan, kuinka kerran syksyllä susi oli muutaman talon lammasnavettaan mennyt ja olis sieltä voitu tappaa, jota ei kuitenkaan hennottu tehdä, koska luultiin ihmissudeksi ja vieläpä kutsuttiin nimelläki Jaakoksi. Joku Jaakko niminen mies oli toisesta kylästä sitä ennen tietämättömiin tullut ja hoettiin näin nyt sudeksi muuttuneena kylissä käyvän. — Tuoppajärven seuduilla Wenäjän Karjalassa kuulin taasen talvella 1836 mainittavan eräästä ukosta, joka omin voimin oli talvenajaksi itsensä karhuksi muutellut ja metsässä kevääsen asti ruoatta maannut. Sitäki asiata mainittiin, kun muuta epäilemätöntä totta. Mutta ukko itse oli jo monta vuotta sitte maannut sekä talvet että kesätki maan povessa, etten saanut tavata ja itseltänsä kysyä. —
Että kaikki semmoiset luulot ihmisen ruumiillisesta muuttumisesta joksiki muuksi eläväksi ovat aivan tyhjiä, perättömiä taikoja, sitä ei kyllä tarvinne'kaan älyllisille ihmisille muistuttaa. Ovatki jo ajat ja tiedot siksi valistuneet, että niitä ynnä monen muun tuhannen kanssa enimmästi pidetään lasten ja vanhain akkain jaarituksina.