Jos olisi isä ennen muinon
Antanna aluksi mulle
Kapan kauroja mukahan,
Sitten minun selvittannä,
Tuonne työntännä toella, 5
Koulun korkian tyköhön,
Opin oikian tiloille;
Jossa oisin oppinunna
Tietämähän, tuntemahan,
Monta hyötyä hyveä, 10
Monta paikkoa paremmin,
Muita kieliäi mukaillut
Kaikin paikoin kallohoni; —
Kukas saattaisi sanoa,
Kuka muuten muistutella, 15
Etten minä, niinkun muutki,
Niinkun muutki muutamaiset
Koulun korkian kävijat,
Lauleleisi, liirittäisi,
Rillettäisi, rallattaisi, 20
Kantelettai kaikuttaisi,
Että kuuluisi kumina
Yli suurta Suomenmaata,
Yli vuorten, vaaramaiten,
Yli laaksojen laveien, 25
Niinkun kaiku kankahilla
Tahi synkissä saloissa,
Huuettaissa huikiasti,
Kauas kuulupi kuhunni.
Waan nyt on kieleni kipiä, 30
Ääneni minun ärakkä,
Nyt on kalpa kanteleini,
Ettei ensinkään osoa,
Saata kaikkia sanoja
Saaha oikein sarjallensa, 35
Kun en tieä, enkä tunne,
Mitkä millonni pitäisi
Sanat nuotille sanoa,
Sovitella soittohoni.
Niin ei oo lauluni lavea, 40
Eikä soittoni sorea,
Ei kumaja kanteleini,
Laske ei laatuista iloa;
Waikka kyllä koittelenki
Laaiskella lauluani, 45
Sovitella soittoani,
Kanssa kielet kiinitellä,
Yli kaiken kanteleini.
No mitä koulusta kurisen,
Mitä kielistä kitisen, 50
Opistani ollenkana! —
Onhan meillä oma kieli,
Oma suomemme sorea,
Oman äitin antamainen,
Oman isän istuttama. 55
Täll' on itsellä iloa,
Täll' on itsellä simoa,
Läll' on mettä ja makeutta,
Kylliksi joka kylälle,
Joka talon tarpeheksi. 60
Kyll' on suomella soreutta,
Kyll' on suomella sanoja,
Ilman avun onkimatta,
Welaksi vetelemättä;
Ei se tarvitse tapailla, 65
Anella apusanoja,
Muilta kieliltä kysellä,
Neuoksensa nouatella.
Sill' ompi sanat soreita,
Puheensa puhtahia, 70
Jos ne kuka juontelepi,
Laaullensa latjoapi.
Sit' on sitten kaunis kuulla,
Kaunis kuulla ja katsella;
Siinä rinta riemastupi, 75
Syän syttypi ilohon,
Laulamahan, laatimahan,
Uuen virren veisattavan,
Uuen laulun ja laveemman.
Olkohonpa tassa kyllä 80
Tälle suomelle sanottu —
Muuten vielä muistuttelen,
Ihmisille ilmottelen,
Wanhemmistani vakaasti;
Ei ne vitsoa vihanna, 85
Säästänehet selkeäni.
Kohta kun ma kuusi vuotta
Olin ilmassa elänyt,
Niin he totta toimittivat
Mulle kirjasen kätehen, 90
Aapsin ontoivat lukea,
Jok' on kirja kyllä kaunis
Lasta vasten laitettuna,
Että siitä ensistäänki,
Elonsa esinenässä, 95
Oppi puustavit puhella,
Tutkistella taitavasti.
Sihen on sisälle pantu
Kanssa kallihit asiat,
Usko oikia osattu, 100
Käskyt korkian Jumalan;
Sihen on Kaste kirjotettu,
Että Herran Ehtoollinen
Pantu se paras Rukous,
Isä meidän ilmotettu, 105
Ynnä muitaki mukailtu
Siunauksia hyviä.
Tämän kirjan kiitettävän
Läpi luin liukkahasti,
Kannestansa kantehensa. 110
Wielä mua vanhempani
Ilmanki opettelivat,
Waativat, varottelivat,
Ajan kaiken karttamahan
Ilkeyksiä ilman alla, 115
Sekä irstaista eloa,
Täällä maailman menoissa;
Waikk' ei mulla miesparalla
Ole tullut täytetyksi
Tämä vanhempain varotus. 120
Olen kyllä kurja raukka
Elinkauteni elänyt
Täällä synnin siitännässä,
Irstasuuessa isosti;
Josta jo tosin tuliski 125
Tehä kelpaava katumus.
Mutta soisin, Suomen lapset,
Teille täyellä toella,
Ollaksenne oikeasti
Kiitolliset, kuuliaiset, 130
Wasten teiän vanhempia.
Katsos kuin on vanhemmalla
Hellä huoli lapsistansa,
Suru niien suuruksista,
Syömäneuosta sanoma, 135
Ykinä ylöspiosta,
Waattehistaki valitus!
Jos on toisia toella
Wanhempia vaivasia,
Joill' on kyllä huono huoli 140
Lapsistansa maailmassa.
Laps' kun kynnelle kykypi,
Jaloillensa jaksanepi,
Sen jo kohta selvittävät
Pitkin tietä piirtämähän, 145
Pitkin kaikkia kyliä,
Almua anelemahan,
Etsimähän einettänsä.
Siellä lapset sitten saavat
Monta kurjoa kokea, 150
Monta nähä nälkeäki;
Siellä oppivat ololta,
Tien ohessa ollessansa,
Monta irstaista eloa,
Monta pahoa puhetta. 155
Isällä on itsellänsä
Kyllä työtä tuumatessa,
Mistä millonki tapaisi
Wiinakupin kulkkuhunsa;
Sinne mieheltä menepi, 160
Waivannäkö vanhemmalta,
Walu kautta kaulavarren
Wiinan liemenä vihavan.
Jota viinoa vihaista
Tulis kaikkein kamoa, 165
Niinkun syntiä syvintä,
Kaotusta kauheinta.
Jälkimaine. On Olli Karjaliinin tekemä ja laulelema itsestänsä. Hänestä k. Mehil. 1839, Toukok. p. 76; Syysk. p. 130—131; Lokak. p. 149—155, jossa löytyväiset neljä tarinaa, myös ovat häneltä. Uusista, eilen minulle tulleista kirjotuksistansa saan tässä tilasuuden häntä suuresti kiittää, jos kohta ei eläköötkään muut, kun kissa, kiitoksella, niink. sananlaskussa sanotaan. Ne uudet kirjotuksensa ovat runoja, 1 Tulipalosta Liperin Kappalaisen talossa, sinä 6 p. Toukok. 1838; 2 Lemmen nostosta, taikka muutamain tyttöin ilvehistä naimisonnea hankkiaksensa; 3 Karhuruno; 4 Amos ja Anna, pilakirjotus; 5 tämä nyt präntätty. Muut kirjotuksensa yhteen tekevät 9 arkkia tarinoita ja loruja. Ennen häneltä saatuja runoja on myös vielä pränttäämättä, 1 Naimajuttu; 2 Kulkuruno; 3 Ystävällisyys (laulu); 4 Isän ja pojan runo ynnä muutamia muita kirjotuksia. Kiitollisuudella olen niitäki aikaa myöten printtiin toimitteleva.
Muuan sana Mehiläiselle.
(Lisää Helmikuun osaan.)