Mutta tytön näkemättömyys tuli kuitenki ilmi. Äiti rupes kosiomiehelle ruokaa laittamaan, kanto esinnä viinaputelin pöyälle ja rupesi muutta ruokaa hakemaan. Tyttö näki uunin laialla istuissaan jotain mustaa pöyällä olevan, luuli kissan nousneen pöyälle, hyppäsi pois, kaapasi kepin käteensä ja lyöä sätkäsi viinaputeliin, sanoen: "kitis pois, kissa, pöyältä!"
O. Karjaliini.
Rikka ompeleessa.
Kerran nousi jättiläinen kirkonharjalle kenkää ompelemaan ja hänellä oli niin pitkät pikilangat, että ylöttyivät aina maahan asti. Sattuipa mies ratsastain ajamaan kirkon sivu. Tämä ajaa töytyytti pikilangan pohjukkaan. Samassa sattui myös jättiläinen vetäsemään pikilankaansa, jonka pohjukassa nousivat hevonen ja mies ylös ja menivät kengän ompeleesen. "Ohos, sanoi jättiläinen, mistähän rikka puuttui pikilankaan; — paljo toki olis tuon tähen lankaa peruuttaa." Samalla otti vasaran ja takoa kapautti päälle, sanoin: "kyll' on vahva, vaikk' ei kaunis."
O. Karjaliini.
Paakunaisen nujakka.
[Tämänlaisiaki kertomuksia mielellämme otamma Mehiläiseen pantavaksi, mitä niitä maassa löytyy. Toimittaja.]
Ennen vanhaan Alakarjalassa olisi pitänyt tapahtuman miesmurhan, jota syytettiin erään miehen työksi nimeltä Paakunainen. Oikeus tuomitsi hänen mestattavaksi. Waan mestatessa olisi pitänyt nousta semmoinen tuulen nujakka, että ihmiset ei kestäneet seisallaan, vaan kaatuivat kaikki maahan rujuksi. Josta päättivät, että Paakunainen oli viaton, ja että to'istajat olivat väärin hänen päällensä haastaneet. Mutta Paakunainen oli kuitenki jo nujakan alussa surmansa saanut. — Sama tuuli oli katkaissut suuren petäjän Kiteen ja Tohmajärven rajakylässä, jonka nimi on Kantosyrjä, ja olis pitänyt juuri siitä nykysen nimensä saaman, kun kanto jäi siihen seisomaan. Saman petäjän latvapuoli oli tuulen muassa kulkenut Uukuniemen pitäjään ja vasta siellä puuttunut maahan, jota väliä minun luuloni jälkeen on muutamia penikuormia. Siellä olevata kylää siitä syystä kutsutaan Latvasyrjä. Eräs mies, Itonen nimeltä, sattui veneisin soutamaan Pyhäjärvellä, joka on Kiteen, Kesälahen ja Uutuniemen pitäjiin sisällä. Tuulen voima otti hänen ja alkoi lennättää järven pintaa myöten siinä hojakassa, ettei enää parempaa kyytiä tarvinnut. Itonen luuli jo viimeisen kyyin olevan kulettavana. Wiimein sattui veneensä menemään pientä luotoa kohti, jossa se vähän seisattui, siksi kun Itonen kerkeis päästä kiini muutamaan matalaan koivu käkkiään. Wene kumminki meni vielä luovosta ja Itonen jäi kiini koivuun, josta hän sitten jonkun ajan perästä korjattiin. Sama luoto vielä tänä päivänä kutsutaan Itosen salo ja sanotaan Itosesta nimensä perineen.
O. Karjaliini.
Muinonen Suomenmaa ja vanha Finlandi.