Mutta lyhyt hän oli ja kumarainen, kuten ennenkin.
Me astelimme yhdessä jonkun minuutin, mutta sitte hän sanoi hyvästit ja pyörtihe omille hommilleen. Hän pani melkein juoksuksi, ja hänen lyhyt vartalonsa hukkui pian ihmisvilinään.
(Poikia.)
JOHANNES LINNANKOSKI.
Syntynyt Askulassa 28/10 1869. Toiminut aikaisemmin sanomalehtimiehenä. Vihtori Peltosena, joka on hänen virallinen nimensä, julaissut kaunoluvun oppaan Puhetaito, tyylioppaan Kynäilijä, Keksintöjen kirjan y.m. Linnankoskena kaunokirjallista: Ikuinen taistelu, draama; Laulu tulipunaisesta kukasta, Taistelu Heikkilän talosta. Kirot, draama; Pakolaiset.
JUHANNUSYÖN UNELMA.
Minä unta näin — unta suurta ja surullista.
Näin kansan lukuisan kuin aavikon hiekan, suvun suuren, moniheimoisen.
Olivat toiset raa'at, väkevät kuin karhut: karhuja kaatoivat, ratsuja kiidättivät — toiset leudomman luonnon olivat lapsia. Toisten laulu oli kuin hiitten sotahuuto, toisilla jänne ja jouhi kipenöiden soi, kolmansilla kannel honkainen hiljaa kumisi.
Se oli Suomen suuri suku, kansa Aasian aroilla.