— "Mitä nyt syödään?" sanoi eräs ukon vanhimmista pojista huoaten.
— "Syöminen syömissäkin, vaan entäs kruunun rästit?" muistutti siihen toinen.
— "Entäs Tinkilän Erkki?" säesti kolmas.
— "Voi, voi! Minä en saakaan aviiseja", päivitteli Matti.
— "Leipää, leipää! Meillä on nälkä", huusivat lapset ja kämpivät ukon syliin.
— "Hyvä Jumala noita viattomia raukkoja! Mitä hekin vielä saanevat kärsiä?" sanoi ukko säälien lapsia ja hänen kasvonsa värähtelivät ja aaltoilivat suonenvedon tapaisesti.
— "Jumala on meidät hyljännyt", sanoi vanha mummo, tuskin kuultavasti.
— "Niin! Jumala on meidät hyljännyt; kaikki saa heittää siihen", sanoi ukko epätoivoissaan.
— "Vaikka kokee, eipä hylkää Herra", ehätti Matti siihen sanomaan. "Ettepä te, isä ja äiti, taas muistakaan Saarijärven Paavoa; eipä hänkään langennut epätoivoon, vaikka kyllä koki. Onpa taas toki tervaksia! Koetetaan vielä ponnistella; kyllä minä koen olla aviiseitta!"
— "Sinulla on, lapseni, luja mielenlaatu", sanoi ukko ja hymyili surullisesti.