"Jopa on lähtenyt eukkokin ikkunalta. Eipä taida kauvan viipyä, ennenkuin rupeaa savu käymään sieltä. Kait se minut äkkäsi pihaan tullessani."
"Joko avattiin reppana tuvassa, koska linnun siipi letkahti? Kas vain taaskin! Hei pojat, nyt se sukelsi tupaan! Lähden tästä minäkin heti. — No, eukko menee aittaan jauhojen nountiin. Jos vartoisi siksi kuin se palaa sieltä. Asukoon 'punainen' nyt yksin pirtissä sen aikaa."
Pekka isäntä odotti niin kauvan, kunnes vaimonsa ehti menemään sisään aitasta, jauhoineen, sitte lähti hänkin tupaan.
"Keitätkö puuroa?" kysyi hän ovesta sisään astuessaan, ettei muka eukko ehtisi mitään kysymystä tekemään, vaan hän itse voisi puhelua johtaa. "Minun onkin kelpo lailla nälkä, ja täytyy sitä vahvistaa itseänsä tässä matkaa varten; ei suinkaan sitä rattailla keittoa saa, huono tie vain kolkuttaa tyhjää vatsaa."
"Mitä, rattailla? Minnekkä sinä nyt lähtisit keskellä kesää, työn aikana?"
"Kyllä ne työt tehdyiksi tulevat, ovatpa ne nytkin nuoret, ilman minua kuivilla heinillä."
"Mutta aamulla tarvitsee niittää."
"Mitä ihmisellä sitten olisi hyvää lapsistaan, jos elinikänsä pitäisi raataa ja olla ikeessä joka paikassa? Tottahan nyt parin päivän loman saapi ottaa kesässä, jolla isot lapset on."
"Mutta mihinkä sinä sitte — —?"
"Kaupunkiin."