"Mitä sinä siellä, nyt juuri?"
"Tuon vähän viinoja."
"No sekö nyt asiaksi? Kyllä kai, taaskin —."
Pekka tahtoi väliin vähän maistella.
"Ei siinä nyt auta estelyt", vastasi hän, heittäysi selälleen sänkyyn, painoi lakin silmilleen ja tähysteli lakin lierin alta kattoon. "Jos vain kaikki väki meillä on terveenä huomen-aamuna varhain", lisäsi hän, "niin lähden kun lähdenkin kaupunkiin. Ei siellä vielä kuulu se 'iso kuolemakaan' liikkuvan, ettei uskaltaisi sinne mennä. Tuo sentähden matkalipas sisään ja pane evästä parin päivän vara; minä otan Heikin mukaani hevosta hoitamaan. Pane rieskat ja piiraat tuosta kontista. En minä mennytkään sinne saakka, kun kuulin välillä niiden hyvin voivan siellä, ja tuli tuo kaupunkimatka mieleeni. Ja pari kolme leipää lisäksi panet sekä toisen lampaan nikusista ja voita rasiaan. Ja se leiviskän voipytty mukaan, jotta rahoja saa irti, ja iso leili myöskin. Nukahdan tässä sillä aikaa kun puuron keität."
Nyt oli Pekka varma siitä, ettei vaimo tekisi kysymyksiä vanhemmistaan tahi rutosta, jota oli niin turmiollinen mainita. Ja taiten oli hän väistänyt kaikki nimet, jotta ei kuunteleva lintu huomaisi, keitä hän tarkoitti, sillä tiesipä se heidät jo kuolleiksi. — Vakuutettu oli hän myöskin siitä, että vanhukset, jotka aina olivat olleet hurskaita ihmisiä, voivat nyt kuoleman sakin jälkeen hyvin, sentähden ei häntä hätä valhe loukannut. "Kyllä hän sen vielä ehtii kuulemaan ja suremaan, rupeaa tässä voivottamaan ja tuon nimeä huutamaan", mietti Pekka. "Pekka vainajatammekin itki niin kauvan, ja itkin minä itsekin sitä, mutta tallellahan on siellä lapsi."
Emäntä ei puhunutkaan enää sanaakaan sitä tai tätä, vaan hiljaa virttä hyräellen sekoitti jauhoja pataan, jossa vesi jo kiehui.
Jo puhuessaan oli Korven Pekka hatunlierin alta kurkistellessaan äkännyt, miten pieni punainen linnunpää pisti esiin kurkihirren alta päretten välistä orsilta, ja sinne tänne kääntyen tirkisti alas tupaan. Nyt vetäytyi se pois siitä, eikä enää näyttänyt itseään.
Hetken kuluttua Matti, Aapo ja Anna sekä Heikki poika tulivat kotia niityltä, ja pikku Saarakin palasi samassa marjasta.
"Hei, joko isäkin on tullut kotia?" huudahti Saara. "Onko siellä ruttoa kylässä?"