Kylläpä siinä oli pulaa. Ja rovastinkin rahoista jos satamarkkasen tuhlaa, panee sellaiseen paikkaan, johon edullisesti saattaisi olla panemattakin, niin — sanalla sanoen: sata markkaa on poissa kukkarosta.
Tupakan savu tuoksahteli rovastin huulilta, väliin harvempaan, väliin tiheämpään, ja toisinaan kuului tyytymätön ähkinä.
Ilma, rovastin tytär tuli huoneeseen tuoden kahvia. Tämä huomasi rypyt papan otsalla ja rupesi syytä tiedustelemaan.
"Tuota Tuomaan puuhaa vain mietin", kuului rovastin vastaus.
Tytär tunsi jo myöskin Tuomaan puuhat, ja innostuksen tuli leimahti hänen silmistään, kun hän kiihkoisesti huudahti papalle:
"Niin, eikö totta, pappa, tuo alhainen sivistymätön väestö ei tunne isänmaanrakkautta, ei rahtuakaan?"
"Enpähän tiedä", ärähti pappi ja rupesi kahvia juomaan.
Neiti jo oli taasen aikeessa avata suunsa jotain hyvää ja kaunista sanoaksensa, mutta eteisestä kuuluva jalan kapse pidätti häntä. Tuomas astui sisään.
Rovasti kutsui istumaan; ja isänmaallisesti innostuneena mitteli tytär silmillään miestä kiireestä ihan kantapäähän asti.
"Yhäkö se Tuomas on aikomuksessaan pysynyt?" kysyi rovasti saatuaan kahvinsa juoduksi.