Setä: "Kuu on jokaisen setä, ken siksi vaan tahtoo häntä omistella,"
Elsa: "Kuinka sanoitte, että kuu on jokaisen setä? miten se on mahdollista?"
Setä: "Totta puhuen ei kuu hyvät lapseni ole kenenkään setä eikä mikään ukko, niinkuin luulette."
Elsa: "No, ompaan sillä nenä, silmät ja suu ihan selvällensä, niinkuin teilläkin setäni."
Setä: "Vaikka vielä, mutta hänellä ei ole muuta ruumista, niinkuin hyvästi näette."
Elsa: "Niin on kyllä, ett'ei hänellä ruumista ole, eikä hänestä sitte lienekään ukoksi! Vaan mikäs kummitus hän sitte on, koska hänellä kuitenkin on muoto, kuin ihmisellä?"
Setä: "Hän on ilman avaruudessa vierevä taivaan kappale, niinkuin meidän maamme ja muut lukemattomat tähdet taivaalla."
Elsa: "No, jos niin on, miksi hänellä on ihmisen silmät, joita ei ole toisilla tähdillä?"
Setä: "Ne pimenteet kuussa, jotka näyttävät meistä ikään kuin ihmisen muodolta, eivät ole muuta kuin suurempia syväyksiä ylhäisempäin paikkain välillä, kenties yhdenlaisia, kuin maalta löytyvät laaksot, notkot ja alangot. Sillä kuu, niinkuin muutkin taivaan kappaleet, on suuri, ympyräinen pallo; mutta samoin kuin maa ei hänkään pinnaltansa ole aivan sileä ja tasainen, vaan kuussa niinkuin meilläkin vaihtelee vuoret, laaksot ja lakeudet."
Antti: "Mikäs mainio voima näin mahtavan pallon ensin sai ilman avaruuteen heitetyksi?"