Ristinsä tukeni olkoon,
Kuolostansa mulle tulkoon
Turva vahva tuonelaan,
Että Luoja armahtaisi,
Sielu kurja onnen saisi
Käydessäni kuolemaan.
Oksanen.
Orvon kuolo.
(Madjarin kielestä.)
Ken yönsä tuolla viettelöö
Sisällä kalmiston?
Jo kaksitoista kello lyö,
Ja vaiti kaikki on.
Se orpo on, kuin kova
Suru ahistelee,
Kun äiti armas, ainoa
Ei nousekkaan enee.
Nyt haudalla hyvän emon
Kujertelee polo:
"Oi, äiti, oi, niin raskas on
Nyt poikasi olo!"
Sinun manalle mentyä
Pois luota lapsesi,
Missään ei oo nyt tuttua,
Joka hyväilisi.
Ja ei sano enää kukaan:
"Rakas mun poikani!
Kamala nyt jo kolkko vaan
Ja kylm' on suojani."
"Mut täällä vieressä sinun
Miks' en jo maata saa?
Ka, kylmä, kylmä talvi on —
Polo minua, ah!"