Näin yöllä orpo poikanen
Itkein kujertelee, —
Ja talven tuuli tuimanen
Yhä viheltelee.
Ja hyyksi poskella pojan
Se kyynel kylmistyy,
Hän ei havaitsekkaan, miten
Jo hanki tyrmistyy.
Mut ympärillä kirkkomaan
On kuolon kolkkous
Ja ääntä muut' ei kuulukkaan
Kuin tuulen huokaus.
Viimein ylös yritti hän,
Mut maahan vaipu vaan,
Ja pois uneen ikuisehen
Vajosi vaivoistaan.
Ingman.
Merimiehen morsio.
(Runeberg: Vinden blåser upp i hast.)
Tuuli taas puhaltelee,
Laivoa lähettelee,
Viepi kullan vierahille,
Teille tietämättömille.
Kauasko kuleksinee,
Kauanko mua muistanee?
Näkisin hänen mä vielä,
vaan on kyyneleeni tiellä.
Lentäisinkö lintuna,
Sorsana, kajavana;
Niin jos kunne kullan veisi
Aalto, en jälelle jäisi.